Torstaina aamuyön tunteina Mia tuli hakemaan minut ja koirat kyytiinsä. Missin kavereiksi kyytiin lastattiin Mario, Miki sekä Minni ja otettiin suunnaksi Helsingin Länsisatama. Illaksi saavuimme perille tavoitteen mukaisesti Vilnaan ja edessä oli kolme päivää kansainvälisiä koiranäyttelyitä LITEXPO-messukeskuksessa. Perjantaina suuntasimme näyttelyhallille hyvissä ajoin, jotta saimme hyvät paikat kehän reunalta. "Leirimme" pysyisi saman kehän reunalla kaikki kolme päivää. Kehämme olikin varsin kivasti sijoittunut, joten missään kohtaa sen ympärys ei ollut ihan täyteen ahdettu. Perjantaina valkkareiden tuomarina toimi serbialainen vanhempi herra, Andras Polgar. Miki oli ilmoitettu perjantaille ja sunnuntaille nuorten luokkaan luokkasertien toivossa ja lauantaina junioriluokkaan, koska silloin oli Liettuan voittaja-tittelit jaossa. Perjantaina Miki saikin nuorten luokassa ERI/1, LT CAC, N ja CACIB. Mialle kiitos Mikin esittämisestä luokassaan. Tehtiin näin, jotta Mikin iloinen häntä pysyisi vähän paremmin kurissa 😉 Mariolle veteraaniluokassa jaettiin ERI/1 ja VN. Minnin kanssa tulikin turhan kiire kehään ja tuomari ei tuntunut olevan kovin kiinnostunut kehään luokan viimeisenä ilmestyneestä kilpailijasta, tuloksena ERI/3. Mian nuorten luokassa esiintynyt Missi (NUO ERI/1, LT CAC) valittiin valionarttujen ohitse parhaaksi aikuiseksi nartuksi eli N + CACIB myös Missille. ROP-kehään kisaamaan menivät Miki ja Missi CACIB -koirista ja Mario veteraanina. Mukana oli myös ROP-junioriksi valittu narttu. Koska Mario ei vieraan ihmisen kanssa kehässä tai missään muuallakaan liiku, Miki sai vieraan handlerin. No vähänhän se liikkuminen Mikilläkin kärsii, kun huomaa minut ja Marion samassa kehässä perässään. Tuomarikin tämän huomasi ja alkoi vaihtaa esittäjiä. Tosin jouduttiin vaihtamaan pariinkin kertaan, ennen kuin ymmärrettiin, mitkä koirat tuomari halusi juoksuttaa. Kaiken handlerivaihdon jälkeen Mikistä tuli ROP ja Missistä VSP sekä Mariosta tietysti ROP-veteraani. Tuomarin ohjeistus Mikille isoon kehään oli, että pitää liikkua vauhdikkaasti 😊 Suuri kiitos myös Saijalle avusta ROP-kehässä! Jäimme vielä odottelemaan finaalikehiä niin Mariolle kuin Mikille. Itse esitin Marion, joka ei ison kehän esiintymisestä juurikaan ollut kiinnostunut, joten isosta veteraanijoukosta ei muuta ollut luvassa kuin perinteinen läpijuoksu. Liettualainen junior handler Laura vei Mikin 1-ryhmän kehään. Miki siis pääsi harjoittelemaan esiintymistä vieraan ihmisen kanssa. Vähän Mikin pää pyöri ajoittain etsiskelemässä omaa porukkaa, mutta Laura hallitsi Mikin ja esiintyivät ihan hienosti yhdessä lyhyen tuttavuuden jälkeen. He pääsivät jopa jatkoon eli Miki sijoittui 8 parhaan 1-ryhmän koiran joukkoon! Upeaa, poika on sentään vasta 15 kuukautta 😊. Kolme parasta koiraa sijoitettiin ryhmissään finaalikehissä. Laura harrastaa Junior handler -toimintaa oman valkoisenpaimenkoiransa Dziunan kanssa, joka on Mikon pojantytär ja Steffen veljentytär. Lauantaina oli vuorossa Liettuan Voittaja 2020 -näyttely. Tuomarina valkkareilla oli Ludmila Krakovskaya Venäjältä. Nyt oli edelliseen päivään verrattuna muutama uroskoira lisää osallistumassa; pentu, nuortenluokan koira ja valiouros. Miki oli voittajanäyttelyyn ilmoitettu junioriluokkaan tittelin toivossa. Mia esitti taas Mikin. Kyllähän Miki luokkansa voitti ja titteli Liettuan Juniorivoittaja 2020 oli plakkarissa! Puolalainen saksittu pitkätukkainen nuorten luokan uros voitti aikuisten tittelin ja CACIBin ohi suomalaisen keskipitkäkarvaisen valiouroksen, mikä ei valitettavasti juurikaan yllättänyt. Mario ainoana veteraanina myös nappasi Liettuan Veteraanivoittaja 2020 tittelin ja sai toisen tarvittavan VN:n, joten valioitui myös Liettuan (ja Latvian) Veteraanimuotovalioksi. Mian vuoro oli esittää Minni narttujen junioriluokassa, jossa Minnin lisäksi oli kaksi pitkäkarvaista suomalaista narttua. Valitettavasti Minnille ei kaivattua junnusertiä tai titteliä irronnut nytkään, vaan sijoittui toiseksi, ERI/2. Missi sen sijaan toisti edellisen päivän sijoituksen päihittäen valioluokan nartut, tuloksena CACIB, Liettuan Voittaja 2020 ja valioituminen Liettuan Muotovalioksi! ONNEA Mia ja Missi! ROP-kehään tarvittiin taas hieman apukäsiä Mikin hihnan päähän, kiitos tällä kertaa Tarjalle avusta. Ennalta arvaten puolalainen uros vei ROPin Missin ollessa VSP. Miki oli ROP-juniori ja Mario ROP-veteraani. Tällä kertaa jätimme jättimäiset veteraanien ja junioreiden finaalikehät väliin ja lähdimme syömään sekä juhlistamaan Voittajiamme 😊 Myöhemmin tuloksia katsellessamme eniten ilahdutti, että Laura oli voittanut Jussi Liimataisen tuomaroiman Junior handler -kokonaiskilpailun Dziunansa kanssa, ihan huippua! Huge CONGRATULATIONS to Laura!!! Vielä sunnuntaina suuntasimme LITEXPO-hallille näyttelyyn jo etukäteen ounastellen, ettei menestystä todennäköisesti olisi enää luvassa. Valkkareilla oli arvosteluvuorossa Grzegorz Robak Puolasta. Ei ollut vaikeaa etukäteen arvata päivän ROP-koiraa, jos joukossa oli yksi puolalainen pitkäkarvainen trimmattu uros ja sekalainen joukko suomalaisia 😉 Ja taas joutui totemaan, kuten niin usein aiemminkin, väistely käsittelyssä ei ole este menestymiselle.
Valitettavasti puolalainen uros oli Mikin kanssa samassa luokassa, joten Mikin toinen luokkaserti ja valioituminen jäivät tältä reissulta haaveeksi. Mikin ollessa arvosteluvuorossa tuomari katseli lähinnä naapurikehään, joten eipä näyttänyt Mikin esiintyminen häntä kiinnostavan, varaCACIB irtosi kakkossijalla. Mario sai ainoana veteraanina saman sijoituksen kuin aiempina päivinä (VN), mutta ei kiinnostanut tuomaria Mikiä enempää. Hampaat näytettiin, pallit kokeiltiin, kerran ympäri ja ulos kehästä. Melko nopeaa 😉 Mia esitti Minnin myös tänään ja jälleen tuloksena harmittavasti ERI/2. Missi voitti luokkansa, mutta CACIB-kehän vei tällä kertaa pitkäkarvainen valionarttu ja myös Missille varaCACIB. Mario oli siis lopulta ROP-kehän ainoa keskipitkäkarvainen koira eli olimme arvelleet tuomarin linjan jo etukäteen ihan kohdilleen. Mario oli ROP-veteraani ainoana veteraanina. Kaikkiaan reissu meni ihan kivasti ja ollaan tuloksista oikein tyytyväisiä ja iloisia, mutta hieman enemmän oli toiveissa. Saimme sentään voittaja-tittelit kolmelle neljästä koirasta ja parille myös valiotittelit, toki niitäkin olisi kaikille neljälle koiralle toivottu 😉 Kiitos taas Mialle ja Missille matkaseurasta, ei muuta kuin uusia reissuja suunnittelemaan, pitäähän niitä tavoitteita aina olla!
0 Comments
Kävimme virallisessa silmätarkastuksessa porukalla:
Miki - Born to Win White Prince Minni - Baby It’s You del Albakiara-Argentina Milas - Sunnantorps No Limit Kaikilla on täysin terveet silmät, ei perinnöllisiä silmäsairauksia löytynyt. Perjantaina, Ystävänpäivänä, pakkasin autoon ison osan koiriani kotoani ja sisareni naapurista, viikonlopun kohteena Valmieran kansalliset koiranäyttelyt Latviassa. Valkkareita oli ilmoitettu molemmille päiville peräti 12. Lauantaina Valmiera's Winner Show'n tuomarina oli Valentias Stiklius Liettuasta. Mette oli ainoa pentu ja palkittiin kunniapalkinnolla ja ROP-pentuna. Junioriurosten luokassa Mikillä oli kilpakumppani, eikä Mikin ajoittaisella kovin korkealla hännänkannolla toiveet ole yleensä ovin korkealla. Tällä kertaa Miki kuitenkin peittosi pitkäkarvaisen kilpakumppaninsa ja sai sen todella toivotun Latvian JSERTin ollen myös Valmiera’s Junior Winner ’20. Tämä voittajatitteli ei mitenkään virallinen ole Suomessa, mutta Latviassa se jaettiin ihan voittajaruusukkeen kera. Tämän junnusertin myötä Miki valioituu Latvian ja Baltian juniorimuotovalioksi! Parin valioluokan uroksen (ERI+SA molemmille) jälkeen oli veteraanien vuoro. Myös Mariolla oli kilpakumppani, toinen suomalainen veteraani. Mario oli veteraaneista parempi SA:n kera ja ensimmäinen VSERT saatu sekä Valmiera's Veteran Winner '20! Paras uros -kehään pääsivät siis molemmat urokseni, Miki Katian ystävällisten apukäsien avustamana, koska Mariohan ei vieraiden hihnassa ole. No, ei Mikikään esiintynyt kovin rauhassa, kun tajusi jo heti alkuun minun ja Marion olevan kehässä samaan aikaan. Vastoin odotuksiani, mutta suureksi ilokseni tuomari valitsi veteraani-Marion parhaaksi urokseksi! Miki päätyi valiourosten jälkeen sijalle PU4 hieman vallattomalla käytöksellään. Junioriluokan narttuja oli kaikkiaan kolme eli kaksi Minnin lisäksi. ERIä jaettiin kaikille ja kilpailuluokassa Minni sijoitettiin ensimmäiseksi SA:n ja JSERTin kera ollen myös Valmiera's Junior Winner '20. Muille junnunartuille ei SA.ta jaettu, koska toiseksi sijoitettu junnunarttu sijoitustilanteessa käyttäytyi melko hyökkäävästi tuomaria kohtaan. Olisi ollut ehkä aihettaa muuttaa sen sijoitusta ylipäätään... Avoimen luokan nartulle jaettin ERI+SA, mutta valioluokan nartulle ei, koska käyttäytyminen oli hyvin väistävää. Parhaan nartun sijasta kilpailivat siis Minni ja avoimen luokan narttu. Tuomari mietti pitkään, mutta valitsi lopullta avoimen luokan nartun parhaaksi ja Minnille PN2 sijoitus. Vielä oli ROP-kehän vuoro ja Mariosta tuli päivän ROP! Jäimme vielä odottelemaan hetkeksi finaalikehiä ja Mario teki perinteiset läpijuoksut niin veteraaneissa kuin 1-ryhmässä. Mettekin olisi päässyt pentujen finaalikehään, mutta en ehtinyt millään eri koirien kanssa peräkkäisiin kehiin, joten Meten finaali jäi nuorempana väliin. Sunnuntaina kehässä esiintyivät samat koirat, mutta tuomaroinnin hoiti Evgeny Lepehka Venäjältä. Mette ainoana pentuna toisti lauantain tuloksen KP ja ROP-pentu esiintyen mielestäni lauantaita paremmin.
Junioriuroksissa molemmat saivat tälläkin kertaa ERIn, mutta sijoitus vaihtui lauantaista toisin päin. Mikin häntä ei ollut tämän tuomarin mieleen, joten SA:kin jaettiin vain ykköselle. Valioluokan uroksissa lauantain luokkavoittajalle jaettiin sunnuntaina H, ilmeisesti puuttuvien hampaiden takia tms. joten myös valioluokan voitti nyt edellisen päivän kakkonen. Veteraaneissa Mariolle ERI + SA VSERTin kera ja kilpakumppanille EH. Paras uros -luokkaan pääsi siis kolme koiraa, jotka sijoitettiin lopulta vanhimmasta nuorimpaan eli Mario oli paras uros sunnuntainakin. Edelliseltä päivältä tutut kolme junnunarttua tuli luokkaan riviin. Tämä tuomari katsoi ja tutki koirat heti luokan alkuun. Ei ongelmia Minnin kanssa, mutta jo edellisenä päivänä hyökkäävyyttä esittänyt paikallinen junnunarttu päättikin nyt hyökätä tuomaria kohti jo heti alkuun. Eihän siitä sitten tullut mitään, kun koiraa ei pääse edes lähelle, joten koira lähetettiin hylätyllä ulos kehästä. Toinen suomalainen junnunarttu saatiin tutkittua, vaikka tuomari selkeästi kävi jo epäilemän rodun edustajia ylipäätään. Minni esiintyi ensimmäisenä meistä kehään jääneistä junnunartusta tuloksella ERI ja toiselle junnulle EH, joten Minni myös voitti luokkansa ilman SA:ta. Avoimen luokan narttu esitti myös melko väistävää käyttäytymistä, eikä senkään tutkimisesta alkuun meinannut tulla mitään ja tuomari levitteli jo käsiään, ettei voi arvostella. Lopulta koira onnistuttiin arvostella, mutta en tiedä tuliko ERI vai EH, ei ainakaan SA:ta, jos ERI jaettiin. Viimeisenä oli vuorossa jo edellisenä päivänä kovin väistellyt valionarttu ja eihän se paremmin mennyt nytkään. Saatiin sentään arvosteltua H:n verran, kun ei yrittänyt kuitenkaan tuomaria syödä. Mariolle jäi helppo nakki pokata myös sunnuntaina rotunsa parhaan pokaali, kun nartuille ei SA:ta yhtään jaettu. Tulokset olivat viikonlopulta oikein onnistuneet ja ilahduttavat, joten kehän jälkeen lähdimme iloisin mielin kohti Tallinnaa ja laivaa. Tuulta ja myrskyä oli luvassa, mutta ei laiva juurikaan edes keikkunut kotimatkalla. Aaltojen suunta oli ilmeisen sopiva. Suuret kiitokset sisarelleni hauskasta matkaseurasta ja avusta 4 koiran reissulla. Otetaan taas sopivassa kohtaa uusiksi! Mian kanssa yhteisomistamamme Argentiinan kaunotar Minni täytti 1 vuotta helmikuun 1. päivä. Onnea, Minni!
Joulu ehti mennä ihan huomaamatta ja vuosikin on vaihtunut uuteen, kohta jo helmikuuhun. Haluan vielä kiittää kaikkia menneestä vuodesta! Kevään hienolle pentueelle löytyi ihanat omat perheet, ensimmäiselle pentueelle aloimme saada ihan kivoja luonne- ja terveystuloksia aktiivisten omistajien myötä, oma lauma koki vuoden mittaan kasvua useammallakin koiralla ja ystävien kanssa reissailimme mukavia reissuja koiranäyttelyiden merkeissä. Siinä ne tärkeimmät koirajutut viime vuodelta, johon suurena suruna osui myös viime kevään pentueen ainoan tytön traaginen menetys. Katse on nyt siirretty eteenpäin - Onnekasta ja menestyksekästä kuluvaa vuotta toivotamme kaikille! Tärkein tuore tapahtuma on ollut viime viikkoinen astutusreissu Liettuaan. Sagan pentuesuunnitelma siis pyörähti askeleen eteenpäin ja onnistuneet astutukset ovat takana. Sulhaseksi valikoitunut Born to Win Warrior Hellraiser osoittautui erittäin komeaksi, melkoisen kookkaaksi ja oikein kivaluonteiseksi urokseksi. Olen aiemmin jo tavannut muutamia uroksen pentuja Liettuaan suuntautuneilla näyttelyreissuilla, jotka ovat olleet kivan avoimia ja ystävällisiä pentuja. Nyt pidämme peukkuja ja toiveet korkealla kevätpentuetta varten. Jos ja toivottavasti kun kaikki sujuu hyvin, pennut syntyvät maaliskuun loppupuolella ja ovat luovutusikäisiä toukokuussa. Noin kuukauden kuluttua käymme utrassa tarkistamassa tilanteen. Jouluna vietimme myös Marion syntymäpäiviä, Marion saavuttaessa virallisen veteraani-iän - 8 vuotta! Kahdessa näyttelyssä olemme jo ehtineet pyörähtämään tämän vuoden puolella. Sunnuntaina 19.1. olimme Lahden ryhmänäyttelyssä Paavo Mattilan arvostelussa ja viime lauantaina 25.1. Turun KV-koiranäyttelyssä, jossa oli erittäin mukava tuomari Hollannista, John Wauben. Joulukuun puolessa välissä kävimme kokeilemassa onneamme Mian kanssa Pohjoismaiden Voittaja -näyttelyssä Tukholmassa. Onnea ei kyllä mukana ollut.
Tukholmassa PMV-näyttelyssä oli parisenkymmentä koiraa ruotsalaisen Mats Lindborgin arvostelussa. Miki oli orkeine häntineen ja lyhyemmällä karvamallilla junioriurosten ainoa EH: n saanut koira, väistävät pitkätukat palkittiin ERIllä kyllä… Minni toisti Helsinki Winnerin tuloksen ollen JUN ERI/2 ja SA. Mian Meallekin sileä ERI/2 valioluokasta. Mian kanssa on aina kiva reissata, mutta kyllä oli Älvsjömässanin parkkeerauksen hoitokin sitä luokkaa, että seuraavaan visiittiin voi mennä aikaa. Lahden näyttelystä ei myöskään jäänyt kerrottavaa jälkipolville. EH-linjalla mentiin. Mukanani oli Mette, Miki ja Mario debytoimassa veteraanina sekä Mian esittämänä Minni. Mette jäi kolmen narttupennun luokassa viimeiseksi, kolmanneksi, mikä ei sinällään yllättänyt, koska ennakoin tuomarin pitävän vahvemmista rodun edustajista, joten Mette siroimpana oli liian kevyt tämän tuomarin makuun. Muille kolmelle EH; Mikille pääasiassa varmaankin kovin korkean hännän takia, Marion arvostelusta päätellen etuliikkeen takia ja Minni ei sitten muutoin miellyttänyt riittävästi. No, kai EH oli ihan ok tulos, koska myös H:ta jaettiin runsaasti ja jopa yksi T 😉 Arvostelut löytyvät koirien omilta sivuilta. Viime lauantaiaamun aikaisina tunteina Mia haki minut kyytiin suuntana Turku. Turun näyttelyyn oli ilmoitettu 25 koiraa, joista meillä oli mukana 4: Mette pennuissa, Mario veteraaniuroksissa, Minni junnunartuissa ja Mian Missi nuorten luokan nartuissa. Mette oli ainoa pentu tällä kertaa, tuloksen KP + ROP-pentu. Tuomari kovin kehui Metteä suullisesti ja totesi sen olevan kaikin tavoin erittäin lupaava, mutta luonnollisesti vielä kevyt ja keskeneräinen, joka on tässä iässä vielä ihan luonnollista ja sallittua 😊. Tuomarin linja oli lähinnä ERI ja EH, SA:ta ei jaettu kaikissa luokissa lainkaan. Mariolla oli pari vuotta vanhempi kilpakumppani veteraaniuroksissa. Tällä kertaa laatuarvosteluna sentään ERI ja luokkavoitto SA:n kera. Samalla Mariosta tuli ROP-veteraani, koska ainoa veteraaninarttu oli ilmoitettu poissaolevaksi. Kyllähän Mariossa näkyy varsinkin selkälinjassa jo ikä kohtuullisen suurena ja raskastekoisena uroksena, mutta tällä kertaa Mario liikkui varsi reippaasti, noin Marioksi 😉 Lopputuloksena Mario sijoittui yllättäen PU-luokassa heti toiseksi, Suomen menestyneimmän valiouroksen jälkeen. Varsin upea suoritus ja sijoitus Mariolle 😊 7.-8.12.2019 järjestettiin vuotuiset Koiramessut Helsingin Messkukeskuksessa. Lauantaina oli ohjelmassa Helsinki Winner sekä Helsinki Winner Puppy näyttelyt ja sunnuntaina Voittaja sekä Voittaja Puppy. Yhdistyksemme Suomen Valkoinenpaimenkoira ry oli ilmoittautunut myös messuille mukaan esittelemään ihanaa rotuamme rotutorilla. Lauantaille valkoisiapaimenkoiria oli ilmoitettu 52 virallisten luokkien koiraa ruotsalaisen Carin Åkessonin arvosteluun ja pentunäyttelyn puolelle 11 pentua Hannele Jokisillalle. Sunnuntaina virallisten luokkien koirat oli jaettu kahdelle tuomarille; 48 koiraa alkuperäiselle ranskalaiselle Boris Cavillacille ja 16 junioriurosta oli siirretty virolaisen Maret Kärdin arvosteluun. Pentuja oli ilmoitettu 8 Kristiina Niemelälle. Lauantaille olin itse ilmoittanut Mikin ja Minnin sekä Meten pentunäyttelyyn ja sunnuntaille ainoastaan Meten pentunäyttelyn puolelle. Lauantaiaamu alkoi todella aikaisin, sillä yhdistyksemme rotutorin tavaroista iso osa oli minulla kotonani, joten klo 07 oli oltava jo odottamassa sisäänpääsyä Messkukeskukseen rotutorille lastia purkamaan. Kun rotutori oli viritetty viikonlopun koitokseen, oli aika siirtyä kehän laidalle koirien kanssa. Valkkareiden arvostelu alkoi heti aamusta klo 9 ja Miki oli ensimmäinen koira. Junioriuroksia oli kehässä kaikkiaan 10 parin ilmoitetun puuttuessa. Miki oli ainoa lyhyempää karvamallia (=keskipitkäkarva) edustanut junioriuros, joka sai edes ERIn. Kilpailuluokassa oli viisi ERI:n saanutta urosta, joista tämä ainoa lyhyempikarvainen nakattiin ulos ja sijoitettiin pitkätukat. No joo, Miki juoksee ajoittain melko rumalla hännällä, mutta kyllä sen teki nyt kehässä jokunen muukin 😉 Tässä kohtaa alkoi jo herätä paha epäilys tuomarin linjasta karvanpituuden suhteen. Olin ajatellut ilmoittaessani, ettei pohjoismaalainen tuomarin nyt niin ”karvarasisti” ole, mutta toisin kävi. Mm. valiourokset tuomari arvioi kaikki ERIn arvoisiksi, mutta sen jälkeen poisti ainoan lyhyempikarvaisen uroksen kehästä ja totesi sen jälkeen kaikki loput 6 pitkäkarvaista valiourosta sertifikaatin arvoisiksi. Sitten odoteltiinkin joku tovi kehän reunalla urosten arvostelun päättymistä ennen Minnin vuoroa. Minni avasi juniorinartut. Juniorinartuissa sentään muutama lyhyempikarvainenkin arvioitiin erinomaiseksi. Kilpailuluokassa niitä jouduttiin jopa sijoittamaan 😉 Minni yllätti sijoittuen luokkansa kakkoseksi ja SA:n arvoiseksi. Päivän ensimmäinen SA rodun keskipitkäkarvaiselle edustajalle! Saimme siis jäädä odottelemaan vielä parhaan nartun valintaa. Kehä eteni kovin hitaasti, joten kelloa piti pitää silmällä, että ehtisimme Meten kanssa pentukehään Messukeskuksen toiseen kerrokseen. Parhaan nartun valinnassa kehässä oli melko paljon koiria lopulta, joista voi sanoa Minnin sijoituksen olleen 5. Minni oli nimittäin viimeinen ulos kätelty koira ennen kuin 4 koiraa sijoitettiin. Tämä taisi olla täysin identtinen sijoitus ihan kaikin osin kuin vuotta aiemmin Helsinki Winnerissä juniorinarttu Sagan kanssa 😊 Kun kehä oli ohi myös Minnin osalta, nappasin Meten kiireesti matkaan ja pyyhälsimme kohti yläkerran pentukehiä. Pikkupentuja oli paikalla 3 urosta ja 5 narttua sekä 2 isompaa urospentua. Pienemmille urospennuille ei kunniapalkintoja jaettu ja isommissakin vain ensimmäiselle, jossa toiseksi sijoittui kasvattini Latte. Metteä ei ole paljon treenattu näyttelyihin, joten paikallaan seisominen on vähän niin ja näin, mutta pieni siro neiti liikkuu kuitenkin kauniisti. Meten sijoitus oli 2. ja kunniapalkinto! Kehien oltua osaltamme ohi, oli aika lähteä edustamaan rotutorille, jossa edustettiin sulkemisaikaan klo 18 asti. Mikillä virtaa riitti melko pitkälle iltaan ihmisten rapsuteltavana ennen kuin rauhoittui välillä lepäilemään. Minni lähinnä lepäili omassa rauhassaan häkissä ja Mette kävi vuoroin seurustelemassa ihmisten kanssa ja välillä piti ottaa pieniä kauneusunia 😊 Kotona takaisin oltiin klo 20. Päivä oli pitkä itselle, joten varmasti melkoisen rankka nuorille koirille. Kaikki sujui kuitenkin hienosti koko päivän eli ei paljon tyytyväisempi voisi koiriinsa olla! Sunnuntaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Nyt tosin Miki ja Minni saivat jäädä kotiin vain Meten osallistuessa kehään. Päätin kuitenkin viime hetkellä ottaa Marion mukaan rotutorille edustamaan, kun on aina niin mukaan lähdössä. Heti klo 9 ehdimme seurata junioriuroksia Maret Kärdin arvostelussa muutaman ennen kuin suuntasimme Meten kanssa yläkerran pentukehien äärelle. Sunnuntaina pentuja oli kaksi vähemmän. Paras urospentu löytyi nyt pikkupennuista ja kasvattini Latte oli isompien pentujen 1+KP. Mette oli upeasti ja samalla minulle hieman yllättäen pikkupentujen sekä samalla narttupentujen ykkönen kunniapalkinnolla! Mette kyllä esiintyi sunnuntaina rauhallisemmin, kun lauantai pitkän ja rankan päivän väsymys selvästi vielä näkyi. ROP-kehässä uros vei voiton, joten Metestä VSP-pentu ja Voittaja Puppy 2019! 😊 Pentukehän jälkeen Mario ja Mette pääsivät valkkarikehän laidalle seuraamaan rodun arvostelua ja sen jälkeen päivystämään rotutorille päivän viimeisen vuoron. Mario sai ihan perinteisiä ihailuja suuresta koostaan, vaikka karvapeite ei ihan niin hienossa kunnossa tällä hetkellä olekaan ja yllättäen pieni Mettekin vielä jaksoi edustaa. Kellon lyödessä 18 sunnuntaina alkoivat Koiramessut kääntyä päätökseen ja saimme purkaa rotutorin osastomme. Vierailijoita yhdistyksen rotutorilla oli viikonlopun aikana tosi kivasti, joten viikonloppu oli siltäkin osin onnistunut. 😊 Iltakahdeksalta vihdoin pääsin nostamaan jalat ylös kotisohvalla viikonlopun puuhien jäljiltä ja ihan kovin kauaa eivät silmät tainnut pysyä auki 😉 Kiitos ihan jokaiselle hienosta viikonlopusta! Rotutorilla edustamassa
Pakkasin autoon Mikin, Minnin ja Meten sekä nappasin kyytiin ystäväni Satun, joten viikonlopun näyttelyreissu Liettuan Kedainiaihin voi alkaa. Pari vuotta sitten olimme siellä jo käyneet aiemmin Marion ja Olgan kanssa. Matka sujui hyvin ajosään suosiessa, vaikka iltapimeällä ajeltiinkin. Perjantaina oli myös Mikin ensimmäinen syntymäpäivä - 1 vuosi täynnä! Syntymäpäivän puolella ehdittiin perille asti, mutta juhlinta siirtyi lauantaille 😊 Lauantaina valkkareita oli ilmoitettu 6 koiraa ja tuomarina oli paikallinen nuorehko nainen, Milda Jaciunskyte. Hän pitikin arvosteluissaan yllättävän tiukkaan linjaa koko päivän. Läheskään kaikista roduista ei ROP-koiria löytynyt. Miki aloitti kehän ERInomaisen junioriuroksena JN:n kera. Myös avoimenluokan uros sai laatuarvostelun ERI. Mette oli baby-pentuna VP1 ja ROP-baby. Minnillä oli luokassaan kilpakumppani, joille molemmille tuloksen EH ja Minni sijoitettiin toiseksi. Avoimen luokan narttu sai myös EH:n. Narttuja ei näin olle ROP-kehään asti päässyt. Avoimen luokan uros valittiin ROP:ksi ja Mikistä tuli ROP-juniori. Kehän kuvista kiitos, Evelina Venckiene! Sunnuntaina valkkareita oli yksi vähemmän, Miki ainoa uroskoira. Tuomarina oli Valentin Fedorov Valko-Venäjältä. Mikille sai taas ERI/1 ja JN, joten Miki valioituu Liettuan ja myös Viron juniorimuotovalioksi. Mette uusi myös edellisen päivän tuloksensa pentuluokassa; VP/1 ja ROP-baby. Nyt molemmat junioriluokan nartut saivat ERI:n ja tällä kertaa Minni voitti kilpakumppaninsa ja oli ykkönen. Avoimen luokan narttu sai myös ERI:n. ROP-kehässä siis Miki, Satu Minnin hihnassa ja avoimen luokan narttu. Ensimmäiseksi tuomari valitsi Mikin ROP-koiraksi ja siten myös ROP-junioriksi. Sitten juostiin vielä Minnin ja avoimen luokan nartun kanssa VSP-sijoituksesta ja Minni sen lopulta nappasi hienosti itselleen!
Arvostelut löytyvät koirien omilta tulossivuilta. Sunnuntaina jäimme vielä pyörähtämään ryhmäkehiin ennen ajelua Adaziin, jossa yöpyisimme ennen maanantain kotimatkaa. Sieltähän saatiinkin vielä vähän kotiin viemisiä lisää. Miki ja Minni olivat parikisassa BIS-3 pari ja Miki vielä 1-ryhmässä sijoittui Valentin Fedorovin tuomaroimana neljänneksi – RYP-4! Vau! Iloisin mielin oli kiva lähteä kotimatkalle. Reissu oli siis taas hienosti onnistunut ja kotimatka sujui leppoistasti Satulle vielä suuret kiitokset niin mukavasta matkaseurasta kuin avusta kehässä ja roudailuissa Lämmin osanotto suureen suruun ja paljon voimia Svean perheelle!
Svea menetettiin aikuisen koiran hyökkäyksestä saatuihin vakaviin vammoihin. Kennelliitto on lausunut Olgan ja Sagan selät spondyloosin osalta ja molemmat tytöt ovat nyt virallisesti terveiksi todettu, SP0. Tulevat suunnitelmat odottavat toteutumistaan :)
Milo eli virallisemmin Snowtroopers' Ablaze Obi-Wan kävi virallisissa kuvauksissa, parikin kertaa lääkärin unohtaessa kuvata ensin kaularangan ja tulokset ovat vihdoin Kennelliiton lausumia:
HD A/A ED 0/0 LTV0 SP0 VA0 eli ihan priima poika! Aiemmin jo silmät ovat tutkittu terveiksi ja luonnetestikin hyväksytysti suoritettu sisarusten kanssa samassa testissä +125++ :) Suuri kiitos ja paljon onnea, Melisa ja Eetu! |
Riina
Kuvien kopionti ehdottomasti kielletty. Archives
February 2024
Categories |