|
Marion Venäjän valiotitteli on vahvistettu tänään :) 
0 Comments
Eilen ja tänään on nautittu lumileikkien iloista. 
Ihanaa!!!!!
Mario rakastaa lunta <3
Mikkoa häikäisee.
Musti
Hupsista, uutispäivitykset ovat hiukan lomailleet :) Päivitelläänpä tässä tärkeimpiä tapahtumia viime vuoden loppupuolelta ja tuoreimmat tämän vuoden alusta. Mellan selkäkuvista virallinen lausunto tuli vihdoin viime Juhannuksen tienoilla. Mikä ilouutinen, se ei ollut lainkaan sitä, millä eläinlääkäri oli pelotellut. Välimuotoisessa lanne-ristinikamassa oli vain pieni muutos: LTV1 eli jakautunut ristiluun keskiharjanne. Ei mitään kovin vakavaa kuitenkaan. Hienoa! Juhannuksen jälkeen Mella saapui luoksemme lomailemaan 5 päiväksi. Saatiin poikiin taas vähän vauhtia!  3.7.2014 tuli perheenlisäysuutisia: Mikon pentue kennel JaSiniin oli syntynyt, 2 poikaa ja 4 tyttöä. Pentuja oli itseasiassa kaikkiaan ollut 9, mutta synnytys ei ollut mennytkään ihan oppikirjan mukaan, joten muutama pentu menetetiin. Emä ja pennut voivat kuitenkin kaikki oikein hyvin tällä hetkellä, kun pennutkin ovat jo puolen vuoden iässä. 5.7.2014 suuntasin Marion kanssa Nastolan erikoisnäyttelyyn. Mella tuli myös kotoaan paikalle. Vaikka kyseessä oli valkoisenpaimenkoiran "päänäyttely", oli koiria ilmoitettu paikalle vain 13! Tuomarina toimi Branislav Rajic Sloveniasta. No, Mariosta tuomari ei tykännyt lainkaan, liian iso, liikkuu väärin, liian hintelä ym :D Päivän ainoa EH jaettiin siis Mariolle. Mella onneksi pelasti päivän, vaikka melkoisen villillä tuulella olikin. Tuomari tykästyi Mellaan kovin jo yksittäisarvostelussa. Kysyi nimeä, jutteli koiralle, käski seisoa suomeksi, kun Mella yritti istua ;) Koko arvostelun ajan tuomari kopeloi ja silitteli Mellaa ja jo yksittäisarvostelun päätteeksi halusi antaa Mellalle SAn vaikka luokan kilpakumppanikin oli vielä arvostelematta. Kyllähän se SA tuli ja lopulta Paras Narttu -kilpailussa sijoitus toiseksi kauniin valionartun jälkeen ja toinen SERT Mellalle <3 Arvostelut löytyvät koirien omilta arvostelusivuilta tulosten alta.  10.7. suuntasimme pariksi päiväksi maalle. Musti jäi kotivahdiksi ja valkoiset pojat pääsivät haistelemaan landeilmaa. Kivaa ja rauhallista. Lenkkeilyä maaseudulla, jopa teinit sain kerran mukaan, toisen kovin vastahakoisesti kyllä. Onneksi löytyi metsämansikoita matkalla evääksi ;) Elämäni ensimmäistä kertaa koin myös sellaisen ihmeen, että jäin yksi ulos istuskelemaan, kun koirat menivät mökkiin sisälle, jopa Mikko!    16.7. saimme pieniä vieraita, kun Mia poikkesi Mikon jälkikasvusta Mean ja Helkan kanssa kylässä. Olivathan nuo isot pojat hiukan pelottavia. Mario on ehkä helpoin lähestyttävä, vaikka on iso, mutta kovin lapsenmielinen ja ystävällinen pienille tytöille ;)  19.7.2014 olin ilmoittanut koiria karhu- ja susitesteihin Lahteen. Alunperin piti mennä vielä isommalla joukolla, mutta aikataulullisten ongelmien vuoksi testissä olivat lopulta Mella, Mikko ja Musti. Testi oli varsin mielenkiintoinen sikäli, että sitä piti koirien- sekä petojen osalta kokenut ihminen, mutta myös sikäli, että näki useamman täysin erilaisen rodun ja yksilön toimintaa (tai sen puutetta) pedon lähettyvillä. Karhulla käytiin ensin ja sudella muutaman tunnin odottelun jälkeen. Testaajan mukaan karhulla saadaan yleensä selvemmät ja paremmat reaktiot aikaan. Mikko oli vuorossa ensimmäisenä. Mikko yllätti minutkin sillä, kuinka määrätietoisesti se toimi karhulla. Se selkeästi yritti ajaa karhua pois, eikä ollut liian rohkea. Mikon osalta testi päättykin siihen, että karhu poistuu ja itse kutsuin koiran luokseni. Testaaja kehui Mikkoa hienoksi koiraksi. Se toimi hyvin ja järkevästi. Musti oli alkuun melkein liiankin rohkea ja paineli lähelle karhua. Kun karhu ei kuitenkaan heti uskonut Mustia ja painellut käpälämäkeen, alkoi Mustin keskittyminen ja usko loppua. Musti kävi välillä haukkumassa karhua, sitten minun luona kyselemässä neuvoja ja apuja. Lopulta Musti tuli minun viereen ikäänkuin todeten, ettei tuo karhu nyt mihinkään lähde :D Mellalle karhu oli selkeästi vähän liian jännä paikka. Mella haukkui kyllä, mutta suuntasi haukut vähän muihin suuntiin, eikä suoraan uskaltanut karhulle haukkua. Se olisi mielummin kirmannut yleisön joukkoon rapsutuksia hakemaan :) Sudella Mikko ei ollut enää yhtä kiinnostunut hommasta. Siellä oli aikaan puuhailla osin muutakin. Kohtuulisesti hoiti kyllä sitäkin hommaa, mutta selvästi laimeammin. Mustille susi oli kummallisen pelottava. Se kämppäili ympäriinsä muina miehinä, kusaisikin asfaltille. Vilkuili aina sivusilmällä irvistelevää sutta, muttei juuri mitenkään asiaan puuttunut :D Mella sen sijaan toimi sudella selvästi paremmin kuin karhulla. Sitä selvästi ärsytti tuo irvistelevä otus. Se itsekin irvisteli aina haukkumisen lomasta takaisin ;) Testaaja totesi Mikosta ja Mustista, ettei ole epäilystäkään kumpi on lauman alfauros ja kumpi peesailija. Sanoi, että ne voisivat toimia hyvin myös yhdessä, kun roolit ovat selvät. Niinkin olisi mahdollista testata. Mielenkiintoinen kokemus kaikkiaan. Onneksi en ottanut Marioa mukaan. Luulen, että tuo ei ehkä olisi sen juttu, vaikka voinhan joskus kokeilla vielä sitäkin ;) Mario on kuitenkin se pahnan pohjimmainen <3 Kohtaamiset videolla: Mikko ja karhu Musti ja karhu Mella ja karhu Mikko ja susi Musti ja susi Mella ja susi 26.7.2014 Ada teki ensiesiintymisensä pentuluokassa Saarijärven kaikkien rotujen näyttelyssä. Tuloksena KP+ROP-pentu! Tuomari Pirjo Aaltonen, arvostelu: Hyväluontoinen,sopusuhtaisesti rakentunut, hyvät päänlinjat, hyvä pigmentti huulissa,kirsussa ja silmien ympärillä. Vaaleat silmät. Hyvät korvat. Rintakehä saa vielä syventyä. Hyvä ylälinja. Hyvä ulottuvuus sivuliikkeessä, vielä löysyyttä edessä. Lupaava pentu. Tarvitsee vielä käsittely tottumusta.  Ada lokakuussa. Elokuun alkupäiviksi matkattiin kahden ihmisen ja neljän koiran voimin Ruotsin Jönköpingiin 3-päiväiseen näyttelyyn. Toiveena matkalta oli Mariolle serti ja Mellalle kokemusta muuten vaan. Toive täyttyi heti ensimmäisenä päivänä, kun tuomarina toimi Lena Danker Suomesta. Tuomari oli tiukka ja jakoi laatuarvosteluja H-ERI. Kaikkia kanssakilpailijoitamme ei selvästikään tuomarin linja miellyttänyt, mutta me iloitsimme; Mario VSP ja matkakumppanimme, kaunis Musti ROP, molemmat valioituivat samalla Ruotsin valioiksi! Lauantaina olikin jo paineet sertin metsästyksestä kaikonneet, joten rennosti kehässä; selvästi ERImaattituomari (13 koiraa, 13 ERIä, 12 SA:ta) ja "pitkätukkien" päivä ;) Sunnuntaina vielä pyörähdys kehässä. Tällä kertaa tuomari olisi kovin tykännyt Mariosta, kuulemma juuri sellainen kuin rotumääritelmän mukaan pitääkin, MUTTA valitettavasti liian iso. Pari "ylimääräistä" senttiä oli liikaa tälle tuomarille, mutta toki ERInomainen koira :) Marion ja Mellan arvostelut löytyvät tulokset -> arvostelut sivuilta. Hieno reissu jälleen! Kiitos seurasta Anette, Musti ja Lavi!     Pari viikkoa myöhemmin, elokuun puolivälissä tehtiin Marion ja naapurin rouvan kanssa reissu Tanskaan, Bornholmin saarelle. Hieno ja hauska reissu, mutta sertin metsästyksessä Tanska näyttää olevan meille ongelmallinen. Taas tuli turha reissu siltä osin. Ainoat "turhat" reissut ovat molemmat suuntautuneet Tanskaan. Asiaa ei yhtään toki helpottanut, että Marion luokassa kilpaili viikkoa aiemmin Maailmanvoittajaksi valittu uros :D Todellisuudessa sertihaaveet unohdettiin jo matkan alkaessa. Aamuyöstä, kun suunnattiin Turun lautalle, Mario ontui vasenta takajalkaansa. Ei ylösnoustessaan heti varannut jalalle juurikaan painoa, hetken liikuttuaan jalkaa voi käyttää vähän paremmin. En tiedä, mitä yöllä oli tapahtunut, oliko ehkä pesunjäljiltä liukastunut jossain? Joku venähdys oli seuraavalla viikolla eläinlääkärin arvaus, kun mitään ongelmaa ei löytynyt ja viikon levon jälkeen jalka oli jo ihan normaali. No, kävimme kuitenkin Tanskassa klenkkaamassa. ERI sentään saatiin molempina päivinä sieltäkin, niin selvää ontumista ei ravissa ollut havaittavissa. Lauantaina jalka oli selvästi huonoimmillaan, ei varannut siihen kunnolla seisoessaankaan ja ravi tahtoi muuttua laukaksi. Sunnuntaina jalka oli jo selvästi parempi ja Mario pysyi ravissa, mutta niinpä vaan suomalainen tuomarimme totesi, että takapäässä on jotain vikaa, mutta ei ihan niin paljoa, että ontumisesta voisi syyttää. Reissu oli kaikesta huolimatta mahtava, kiitokset naapurin Saaralle! Viikkoa myöhemmin 23.8.2014 askel oli Mariolla jo niin normaali, että uskaltauduimme Nokian ryhmänäyttelyyn. Tuomari Juha Putkonen ei ainakaan maininnut liikkeessä olevan mitään selvää vikaa, lähinnä hiukan naureskeli Marion koolle. Taisi olla hänenkin mielestään hiukan isohko poika :) Iloitsimme terveestä jalasta ja tuloksesta VAL ERI/1, SA, PU2. Syyskuussa kävimme Marion luustoa kuvaamassa. Kyynärät ja lonkat olivat kutakuinkin kai ennallaan. Kuvia ei lähetetty kennelliittoon asti, koska eiväthän ne paremmiksi kuitenkaan olleet muuttuneet. Selkä kuvattiin ihan virallisesti ja sieltä tulikin kennelliitosta lausunto lanneristinikaman ja spondyloosin osalta terveestä selästä. Syyskuussa saatiin myös Mellan viralliset DM-tulokset, terve tyttö siltä osin DM N/N :) Lokakuun alkupuolella kävimme Mikon, Mellan, Mikon pojan Hukan ja parin muun valkkarin voimin taas maalimiehen leikitettävinä. Mikon ja Mellan omien sivujen alta löytyy videot leikeistä. Lokakuussa kävimme myös Marion kanssa osteopaatti Hanna Kivisen viikonlopun mittaisella kurssilla oppimassa "tuntemaan koiraa syvemmältä". Hyviä vinkkejä ja tietoa kurssilta sai, ihan mielenkiintoista oli. Muutoin lokakuussa on lähinnä Mario etsijäkoiratreenaillut ja suoritti loppukuusta Etsijäkoiraliiton jatkokurssin ensimmäisen osuuden. Marraskuussa myös Mikko aloitti Etsijäkoiraliiton alkeiskurssin. Marraskuun loppupuolella lähdimme Marion sekä Elinan ja Nikin kanssa elämämme ensimmäiselle järjestetylle näyttelyreissulle bussilla, kohteena Valko-Venäjän pääkaupunki Minsk. Etukäteen hiukan epäilin, kuinka Mario osaa matkustaa bussissa ja häkissä, mutta pelko oli aivan turhaa, Mario matkustaa missä ja miten vain, kunhan minä olen jossain lähettyvillä :) Matka sujui ihan hyvin, ainoastaan bussien "hurjastelu" oli hiukan pelottavaa. Piti vain yrittää nukkua, kun yötä vasten (onneksi) ajettiin. Järjestelyt sujuivat hyvin ja hotelli oli varsin siisti. Minsk on kaupunkina myös siistin näköinen, emme vain ehtineet siihen juuri tutustua, kun päivät kuluivat näyttelyssä. Näyttelyhalli oli onneksi ihan pienen kävelymatkan päässä hotellista, joten syömään ja lepäämään pääsi tarvittaessa helposti. Matka oli onnistunut eli saatiin mitä toivottiin, kun Mario sekä Niki valioituivat heti lauantaina, tuomarina Nijole Zieniene Liettuasta. Niki oli lauantaina ROP ja menestyi hienosti 1-ryhmässä vielä kolmanneksi! Sunnuntaina tuomarina oli tiukka Natalja Skalin Ruotsista, eikä tosiaan arvosana ERI ollut itsestäänselvyys. Luokkasertit saimme myös sunnuntaina ja Mario oli paras uros, itseasiassa ainoa ERIn saanut uros :) Kotimatkalla pyörähdimme Minskiläisessä kauppakeskuksessa. Voi miten paljon siellä olisi ollutkaan kaikkea ihanaa "joulukrääsää"! Hieno reissu taas takana! Kiitos Elinalle ja Nikille mahtavasta reissuseurasta!
 Joulukuussa Itsenäisyyspäiväviikonlopuksi suuntasimme Marion kanssa Pietariin näytteihin. Näyttelyt olivat Garden City -kauppakeskuksen yläkerrassa ja heti ensimmäisestä näyttelystä saimme toivomamme, SERTIN eli Mario valioituu myös Venäjälle! Mariosta tuli 2014, ennen kolmatta syntymäpäiväänsä SEITSEMÄN maan valio! Nyt kutsun "pikkuhauvaani" ihan reilusti MULTIVALIOKSI!  Ada kävi joulukuussa Helsinki Winnerissä kokeilemassa ensiesiintymistä junioriluokassa. Ei mennyt kovin hyvin :( EVA tuli, kun koiraan ei saanut koskea. Itse en ollut tapahtumia näkemässä, kun olimme Pietarissa, mutta Adan pitää reipastua ja näyttelyihin harjoitella reilusti ennen seuraavaa kokeilua. Yhdistyksemme Open Show'ssa lokakuun alussa Ada esiintyi ihan ok, eikä tuomariakaan arkaillut. Joulukuussa jatkettiin Mikon Etsijäkoiraliiton alkeiskurssia ja Marion jatkokurssia. 8.12.2014 Mario suoritti hyväksytysti jatkokurssin loppukokeen ja 14.12.2014 Mikko alkeiskurssin loppukokeen. Hienot pojat! Sitten vain lisää treeniä ja katsellaan, riittävätkö rahkeet vaativammille kursseille. Jotta saimme Jouluksi puhtaita koirapoikia, pistäydyimme Hyvinkään Onnenkoirassa polskimassa 22.12.2014. Voi sitä onnen määrää, kun pääsi uimaan pitkästä aikaa!   Joulupojat vai pikkujoulujen bilettäjät ;) Joulun jälkeen Mikon Mella-tytär tuli luoksemme hoitoon pariksi viikoksi. Kylläpä neidissä riittää virtaa :) Mario on Mellalle rakas painikumppani, kun sitä saa retuuttaa melko mielin määrin. Luulin, että Mellan palattua nyt kotiinsa Mario nukkuu ainakin viikon, vaan poikapa selkeästi kaipaa painikaveria ja haastaa nyt Mustia ajoittain painiin.  Isä ja tytär <3   Mellan kanssa osallistuimme 11.1.2015 Lahden Käyttökoirien järjestämään ryhmänäyttelyyn Lahden Messukeskuksessa. Olin ilmoittanut Mellan sinne, koska tuomarina oli saksanpaimenkoirien erikoistuomari Tom Kankkonen, joka on aina pitänyt Mikosta. En ollut lainkaan varma, pitääkö tuomari Mellasta, eivät kuitenkaan ihan samanrakenteisia koiria ole. Näyttlyyn oli ilmoitettu 25 koiraa, paikalla taisi olla 20 (5 pentua, 1 uros ja 14 narttua). Tuomarille kaksi asiaa oli todella tärkeitä; luonne ja liikkeet. Laatuarvosanoja jaettiin H-ERI linjalla ja vain kahdelle koiralle SA. Ja kyllähän tuomari piti Mellasta ja nimenomaan liikkeessä <3 Mella aivan uskomattoman upeasti NUO ERI/1, SA, PN1, SERT ja ROP! Arvostelu: Yli keskikoon, keskivoimakas. Hyvät mittasuhteet. Hyvä pää ja korvat. Suora selkä. Hyväasentoinen lantio, joka saisi olla hieman pidempi. Lapa saisi olla aavistuksen vinoasentoisempi. Hyvät takaosan kulmaukset. Yhdensuuntaiset liikkeet, hieman löysät kyynärpäät. Tasapainoinen liikunta.  |
Riina
Kuvien kopionti ehdottomasti kielletty. Archives
February 2024
Categories |
RSS Feed
Proudly powered by Weebly