7.-8.12.2019 järjestettiin vuotuiset Koiramessut Helsingin Messkukeskuksessa. Lauantaina oli ohjelmassa Helsinki Winner sekä Helsinki Winner Puppy näyttelyt ja sunnuntaina Voittaja sekä Voittaja Puppy. Yhdistyksemme Suomen Valkoinenpaimenkoira ry oli ilmoittautunut myös messuille mukaan esittelemään ihanaa rotuamme rotutorilla. Lauantaille valkoisiapaimenkoiria oli ilmoitettu 52 virallisten luokkien koiraa ruotsalaisen Carin Åkessonin arvosteluun ja pentunäyttelyn puolelle 11 pentua Hannele Jokisillalle. Sunnuntaina virallisten luokkien koirat oli jaettu kahdelle tuomarille; 48 koiraa alkuperäiselle ranskalaiselle Boris Cavillacille ja 16 junioriurosta oli siirretty virolaisen Maret Kärdin arvosteluun. Pentuja oli ilmoitettu 8 Kristiina Niemelälle. Lauantaille olin itse ilmoittanut Mikin ja Minnin sekä Meten pentunäyttelyyn ja sunnuntaille ainoastaan Meten pentunäyttelyn puolelle.

Lauantaiaamu alkoi todella aikaisin, sillä yhdistyksemme rotutorin tavaroista iso osa oli minulla kotonani, joten klo 07 oli oltava jo odottamassa sisäänpääsyä Messkukeskukseen rotutorille lastia purkamaan. Kun rotutori oli viritetty viikonlopun koitokseen, oli aika siirtyä kehän laidalle koirien kanssa. Valkkareiden arvostelu alkoi heti aamusta klo 9 ja Miki oli ensimmäinen koira. Junioriuroksia oli kehässä kaikkiaan 10 parin ilmoitetun puuttuessa. Miki oli ainoa lyhyempää karvamallia (=keskipitkäkarva) edustanut junioriuros, joka sai edes ERIn. Kilpailuluokassa oli viisi ERI:n saanutta urosta, joista tämä ainoa lyhyempikarvainen nakattiin ulos ja sijoitettiin pitkätukat. No joo, Miki juoksee ajoittain melko rumalla hännällä, mutta kyllä sen teki nyt kehässä jokunen muukin 😉 Tässä kohtaa alkoi jo herätä paha epäilys tuomarin linjasta karvanpituuden suhteen. Olin ajatellut ilmoittaessani, ettei pohjoismaalainen tuomarin nyt niin ”karvarasisti” ole, mutta toisin kävi. Mm. valiourokset tuomari arvioi kaikki ERIn arvoisiksi, mutta sen jälkeen poisti ainoan lyhyempikarvaisen uroksen kehästä ja totesi sen jälkeen kaikki loput 6 pitkäkarvaista valiourosta sertifikaatin arvoisiksi.

Sitten odoteltiinkin joku tovi kehän reunalla urosten arvostelun päättymistä ennen Minnin vuoroa. Minni avasi juniorinartut. Juniorinartuissa sentään muutama lyhyempikarvainenkin arvioitiin erinomaiseksi. Kilpailuluokassa niitä jouduttiin jopa sijoittamaan 😉 Minni yllätti sijoittuen luokkansa kakkoseksi ja SA:n arvoiseksi. Päivän ensimmäinen SA rodun keskipitkäkarvaiselle edustajalle! Saimme siis jäädä odottelemaan vielä parhaan nartun valintaa. Kehä eteni kovin hitaasti, joten kelloa piti pitää silmällä, että ehtisimme Meten kanssa pentukehään Messukeskuksen toiseen kerrokseen. Parhaan nartun valinnassa kehässä oli melko paljon koiria lopulta, joista voi sanoa Minnin sijoituksen olleen 5. Minni oli nimittäin viimeinen ulos kätelty koira ennen kuin 4 koiraa sijoitettiin. Tämä taisi olla täysin identtinen sijoitus ihan kaikin osin kuin vuotta aiemmin Helsinki Winnerissä juniorinarttu Sagan kanssa 😊

Kun kehä oli ohi myös Minnin osalta, nappasin Meten kiireesti matkaan ja pyyhälsimme kohti yläkerran pentukehiä. Pikkupentuja oli paikalla 3 urosta ja 5 narttua sekä 2 isompaa urospentua. Pienemmille urospennuille ei kunniapalkintoja jaettu ja isommissakin vain ensimmäiselle, jossa toiseksi sijoittui kasvattini Latte. Metteä ei ole paljon treenattu näyttelyihin, joten paikallaan seisominen on vähän niin ja näin, mutta pieni siro neiti liikkuu kuitenkin kauniisti. Meten sijoitus oli 2. ja kunniapalkinto!

Kehien oltua osaltamme ohi, oli aika lähteä edustamaan rotutorille, jossa edustettiin sulkemisaikaan klo 18 asti. Mikillä virtaa riitti melko pitkälle iltaan ihmisten rapsuteltavana ennen kuin rauhoittui välillä lepäilemään. Minni lähinnä lepäili omassa rauhassaan häkissä ja Mette kävi vuoroin seurustelemassa ihmisten kanssa ja välillä piti ottaa pieniä kauneusunia 😊 Kotona takaisin oltiin klo 20. Päivä oli pitkä itselle, joten varmasti melkoisen rankka nuorille koirille. Kaikki sujui kuitenkin hienosti koko päivän eli ei paljon tyytyväisempi voisi koiriinsa olla!

Sunnuntaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Nyt tosin Miki ja Minni saivat jäädä kotiin vain Meten osallistuessa kehään. Päätin kuitenkin viime hetkellä ottaa Marion mukaan rotutorille edustamaan, kun on aina niin mukaan lähdössä.

Heti klo 9 ehdimme seurata junioriuroksia Maret Kärdin arvostelussa muutaman ennen kuin suuntasimme Meten kanssa yläkerran pentukehien äärelle. Sunnuntaina pentuja oli kaksi vähemmän. Paras urospentu löytyi nyt pikkupennuista ja kasvattini Latte oli isompien pentujen 1+KP. Mette oli upeasti ja samalla minulle hieman yllättäen pikkupentujen sekä samalla narttupentujen ykkönen kunniapalkinnolla! Mette kyllä esiintyi sunnuntaina rauhallisemmin, kun lauantai pitkän ja rankan päivän väsymys selvästi vielä näkyi. ROP-kehässä uros vei voiton, joten Metestä VSP-pentu ja Voittaja Puppy 2019! 😊
​
Pentukehän jälkeen Mario ja Mette pääsivät valkkarikehän laidalle seuraamaan rodun arvostelua ja sen jälkeen päivystämään rotutorille päivän viimeisen vuoron. Mario sai ihan perinteisiä ihailuja suuresta koostaan, vaikka karvapeite ei ihan niin hienossa kunnossa tällä hetkellä olekaan ja yllättäen pieni Mettekin vielä jaksoi edustaa.  Kellon lyödessä 18 sunnuntaina alkoivat Koiramessut kääntyä päätökseen ja saimme purkaa rotutorin osastomme. Vierailijoita yhdistyksen rotutorilla oli viikonlopun aikana tosi kivasti, joten viikonloppu oli siltäkin osin onnistunut. 😊
Iltakahdeksalta vihdoin pääsin nostamaan jalat ylös kotisohvalla viikonlopun puuhien jäljiltä ja ihan kovin kauaa eivät silmät tainnut pysyä auki 😉 Kiitos ihan jokaiselle hienosta viikonlopusta!

Pakkasin autoon Mikin, Minnin ja Meten sekä nappasin kyytiin ystäväni Satun, joten viikonlopun näyttelyreissu Liettuan Kedainiaihin voi alkaa. Pari vuotta sitten olimme siellä jo käyneet aiemmin Marion ja Olgan kanssa. Matka sujui hyvin ajosään suosiessa, vaikka iltapimeällä ajeltiinkin. Perjantaina oli myös Mikin ensimmäinen syntymäpäivä - 1 vuosi täynnä! Syntymäpäivän puolella ehdittiin perille asti, mutta juhlinta siirtyi lauantaille ​😊

​Lauantaina valkkareita oli ilmoitettu 6 koiraa ja tuomarina oli paikallinen nuorehko nainen, Milda Jaciunskyte. Hän pitikin arvosteluissaan yllättävän tiukkaan linjaa koko päivän. Läheskään kaikista roduista ei ROP-koiria löytynyt. Miki aloitti kehän ERInomaisen junioriuroksena JN:n kera. Myös avoimenluokan uros sai laatuarvostelun ERI. Mette oli baby-pentuna VP1 ja ROP-baby. Minnillä oli luokassaan kilpakumppani, joille molemmille tuloksen EH ja Minni sijoitettiin toiseksi. Avoimen luokan narttu sai myös EH:n. Narttuja ei näin olle ROP-kehään asti päässyt. Avoimen luokan uros valittiin ROP:ksi ja Mikistä tuli ROP-juniori.

​Kehän kuvista kiitos, Evelina Venckiene!

​Sunnuntaina valkkareita oli yksi vähemmän, Miki ainoa uroskoira. Tuomarina oli Valentin Fedorov Valko-Venäjältä. Mikille sai taas ERI/1 ja JN, joten Miki valioituu Liettuan ja myös Viron juniorimuotovalioksi. Mette uusi myös edellisen päivän tuloksensa pentuluokassa; VP/1 ja ROP-baby. Nyt molemmat junioriluokan nartut saivat ERI:n ja tällä kertaa Minni voitti kilpakumppaninsa ja oli ykkönen. Avoimen luokan narttu sai myös ERI:n. ROP-kehässä siis Miki, Satu Minnin hihnassa ja avoimen luokan narttu. Ensimmäiseksi tuomari valitsi Mikin ROP-koiraksi ja siten myös ROP-junioriksi. Sitten juostiin vielä Minnin ja avoimen luokan nartun kanssa VSP-sijoituksesta ja Minni sen lopulta nappasi hienosti itselleen!
Arvostelut löytyvät koirien omilta tulossivuilta.
​
Sunnuntaina jäimme vielä pyörähtämään ryhmäkehiin ennen ajelua Adaziin, jossa yöpyisimme ennen maanantain kotimatkaa. Sieltähän saatiinkin vielä vähän kotiin viemisiä lisää. Miki ja Minni olivat parikisassa BIS-3 pari ja Miki vielä 1-ryhmässä sijoittui Valentin Fedorovin tuomaroimana neljänneksi – RYP-4! Vau! Iloisin mielin oli kiva lähteä kotimatkalle. Reissu oli siis taas hienosti onnistunut ja kotimatka sujui leppoistasti Satulle vielä suuret kiitokset niin mukavasta matkaseurasta kuin avusta kehässä ja roudailuissa