Mella ja sisarukset tulevat tänään 10 kuukauden ikään. Sen kunniaksi pari tuoretta kuvaa, kiitos Anni!

Pieni Liettuan tuliainen, Ada, on kasvanut ja kotiutunut hienosti kotiinsa Annen luo. Ada on löytänyt itselleen jo ikäistänsä seuraakin, viikkoa vanhemman rotikkapoika Maurin.

Perjantaina jo paljon ennen kukonlaulua lähdimme hakemaan Elinan ja 9 kk:n ikäisen Ghea-neidin kyytiin ja suunnaksi otimme Riikan Latviassa. Iltapäivällä olimmekin jo perillä Riikassa.
Perjantai-iltana selvisi osa seuraavan päivän kilpakumppaneista ja kyllä itselläni meinasi tappiomieliala päästä jo vallalle...
Hotellimme sijaitsi vain muutaman sadan metrin päässä näyttelyhallista ja ilmankin ollessa suosiollisen keväinen suuntasimme kävellen hallille. Lauantain kehämme oli vasta iltapäivällä kolmelta. Siihen aikaan hallille menevillä teillä oli valtavat ruuhkat , joten eipä sinne muuten kuin kävellen olisi säällisessä ajassa päässytkään. Halli oli ahdas, varsinkin kehämme reunusta ja siellä oli todella kuuma. Eipä siis juoksuteltu koiria ennen kehää.
Valkoisiapaimenkoiria oli paikalla 10, joista 6 urosta ja 4 narttua. Tuomarina lauantaina toimi Kornelija Butrimova Liettuasta. Mario oli uroksista viimeinen arvosteltava ja sitten kilpailuluokkaan toisen valiouroksen kanssa. Tässä kohtaa tulikin ensimmäinen yllätys, oikein positiivinen sellainen, kun tuomari sijoitti Marion luokkansa voittajaksi!
Seuraavana kehään kerättiin CACIBista ja siten Latvian Voittaja-14 tittelista kisaavat 4 urosta (2 nuorta ja 2 valiota). Ensin juostiin pari kierrosta ympyrää koko porukalla. Sen jälkeen tuomari alkoi vertailla Marioa, valioluokan ykköstä ja nuorten luokan ykköstä keskenään. Juostiin kaksin edestakaisin, haettiin klikkerillä ilmeitä, kopeloitiin kropat uudestaan ja taas juostiin ympyrää. Ja hiukam lisää juoksemista koko porukkalla vielä. Sijoitukset olivat siis kunnon vertailun ja harkinnan tulos, mutta lopulta nuorten luokan urokselle osoitettiin kakkossija ja Mariolle YKKÖSSIJA! Vielä ei juokseminen riittänyt vaan mukaan Paras Uros -kehään otettiin vielä yksi junioriluokan koira ja taas mentiin. Kärkeen ei juniori kuitenkaan kiilannut eli Mario oli Paras Uros lauantaina suuren suureksi ihmetykseksi ja ennenkaikkea iloksi! ROP-kehässä Mario sijoittui Vastakkaisen Sukupuolen Parhaaksi suomalaisen kehäkonkarinartun Horsebo Romantik ollessa Rotunsa Paras.

Lauantain 22.3.2014 tulos ja arvostelu:
VAL ERI, VAK1, SA, PU1, SERT, CACIB, VSP, LVV-14 -> LV CH
Big, strong, nice head, good pigmentation, correct eyes & ears, strong topline, deep chest, correct angulations of quarters, good in movement, nice temperament & presentation.

Hienoa päivää täydensi matkakumppani Ghean menestyminen. Ghea sai Latvian Juniorivoittaja-14 tittelin ja ensimmäisen Latvian junnusertin plakkariinsa.

Lauantaille osui vielä Marion kakkakepponen, kun kävelimme onnellisina ja väsyneinä hotelille takaisinpäin. Onneksi tosiaan vasta paluumatkalla! Niin vaan ehti Mario pyöräyttää ja hinkata kaulansa jonkun paskaan ... voi yök! Sääli ettei siitä ole kuvaa. Kiireesti hotelliin ja koira kylpyammeeseen, ennekuin kaula osuu mihinkään. Hyvä olla aina shampoot mukana!

Sunnuntaina voimmekin suunnata kehään rennoin mielin ja vailla mitään tavoitteita. Kaikki tuli jo lauantaina. Sunnuntainakin kehä oli reilusti iltapäivän puolella, mutta onneksi toisessa reunassa hallia hiukan "väljemmillä vesillä", vaikka kuumuutta riitti sielläkin. Paikalla oli täsmälleen samat 10 koiraa kuin lauantainakin, mutta tuomaroinin hoiti sunnuntaina Blaz Kavcic Serbiasta. Liiketuomarilta vaikutti enemmän, joten Marionkaan tulos ei ihan yhtä hyväksi yllännyt. Toisena päivänä Mario yleensäkin on vähän vetelämpi (jos mahdollista...). Eikä tilannetta ainakaan paranna pienet kehät, joissa iso painavahko koira juoksee pelkkää kaarretta. Huonosti ei mennyt Mariolla sunnuntainakaan, tuloksena luokkansa ja urosten toinen sija! Urosten järjestys kaikkiaan hiukan muuttui. Sunnuntaina urosten kolmanneksi sijoittui junioriuros, joka ei lauantaina saanut edes SA:ta. Narttujen osalta arvosanat ja sijoitukset olivat molempina päivinä ihan samanlaiset.

Sunnuntain 23.3.2014 tulos ja arvostelu:
VAL ERI, VAK2, SA, PU2, VARACACIB
2 years old male of excellent type, big size, correct head, good topline, less profile of lowerline, long legs of good bones and angulations, good movement.

Kun näitä kahden päivän Marion arvosteluja vertaa, niin jännästi lauantaina on syvä rintakehä ja sunnuntaina vatsalinjan profiili on laimeampi... Niin ne ominaisuudet on aina katsojan silmässä ;)

Kehien jälkeen otimme suunnaksi Tallinnan lautan ja päämääränä kotioven avaus aamuyön tunteina. Ajomatkalla kotiinpäin pysähdyttiin ottamaan muutama poseerauskuva Voittajista. Ympäristö olisi ollut hieno, sääli että ilma oli utuinen ja sumuinen (sekä kylmä).

Matka oli jälleen kerran enemmän kuin onnistunut, suorastaan huippu! Suuret kiitokset Elinalle ja Ghealle matkaseurasta, upeasti meni! Ja erityiskiitos Elinalle valokuvista!

Sunnuntaipäivän ratoksi olimme saaneet järjestettyä pienimuotoisen viettien testaustilaisuuden muutamalle valkoisellepaimenkoiralle. Iso kiitos Marialle siitä! Koiria leikitti ja testasi kokenut maalimies Antti Kurki. Näimme myös pienen vilauksen maalimiehen omasta malinoisista ja onhan siinä melkoinen ero näihin blondeihin ;)

Tilaisuudessa oli siis 4 koiraa ja kaikille otettiin pari kierrosta leikkiä. Mukana oli minun koiristani Mario, Mikko ja Mella Annin kanssa, sekä Maria Hukka-pojan kanssa. Testattavissa mukana siis Mikko-isä ja kaksi jälkeläistä. Videoissakin erisukuinen Mario erottuu hieman toisenlaisella luonteella.

Mario aloitti leikit, koska jo ennalta tiesin sen olevan "heikoin lenkki" tällaisissa leikeissä. Positiivista minusta oli, että Mario kuitenkin yritti, vaikka suuri epävarmuus vaivaisi.
10 kuukauden ikäiset sisarukset, Hukka ja Mella, ymmärsivät idean nopeasti ja hienosti leikkivät maalimiehen kanssa. Toisella kierroksella homman nimi oli jo selvillä hyvin. Lupaavia, kivoja koiruuksia, vaikkeivät ehkä tulevia suojelumestareita :)
Kierrokset päätti Mikko, joka on pari kertaa käynyt viettitestissä pari vuotta sitten vähän alle ja yli vuoden iässä. Maalimiehen mukaan Mikko suoriutui hyvin ja lelu vaihtuikin järeämpään toiselle kierrokselle. Tuli kentälle kuulemma alfauroksen elkein, eikä osoittanut minkäänlaista epävarmuutta. Sitä voisi periaatteessa alkaa heti treenata vähän eteenpäin, jolloin sitten paljastuisi, mihin koirasta olisi suojelun saralla vai jäisikö homma leikkien asteelle.

Itse olen todella tyytyväinen nuorison suorituksiin, hienoja harrastuskoiran alkuja. Marion kanssa meillä olisi hiukan työsarkaa edessä tuon leikkimisen suhteen. Maalimieskin totesi, että sen lauman alimman asema selvästi pahentaa Marion käytöstä, kun ei se maailman rohkein ja vietikkäin poika olisi muutenkaan.
Olen ilmoittanut itseni + jonkun koirani Juha Korrin koiran itsetunnonkohotuspäivään toukokuun lopulle ja Mikosta halusin tässä nähdä, että kehtaanko viedä Mikon sinne. Maalimies Kurki oli sitä mieltä, että eihän Mikkoa sinne pidä viedä, kun ei sillä ole mitään itsetunto-ongelmaa. Marion kanssa minun sinne pitää mennä, oli selvä ohje. Nyt pohdin pari kuukautta, kehtaanko mennä Marion kanssa :D Koiran pitäisi KIKK-päivässä leikkiä vieraan miehen kanssa ja se ei ehkä Mariolta kovin hyvin suju, mutta tosiasiassa Mariolle ja minulle siitä päivästä olisi ehdottomasti eniten hyötyä :)

Alla päivän videot Mellasta, Hukasta, Mikosta ja Marion 1. kierros.

Mikolla oli viime viikolla parit treffit.
Takana on onnistuneita astutuksia Millin kanssa ja jokusen viikon päästä ultrataan tuloksia.
Pentuja olisi siis toivessa suunnilleen toukokuun puolessa välissä <3

Tiedot yhdistelmästä ja tiedustelut: Kennel Kokkomäen

Edellisenä viikonloppuna suuntasimme Vilnan kansainvälisiin koiranäyttelyihin. Koirista mukaan pääsivät Mario ja Mella ihka ensimmäisiin junioriluokan koitoksiin sekä matkaseuraksi naapurin rouva.
  
Lauantaina oli vuorossa Liettuan Voittajanäyttely, jossa valkoisia paimekoiria tuomaroi paikallinen Viktoras Avtusko. Tulokset olivat iloinen yllätys, kun molemmat saivat tittelit: Mariosta Liettuan Voittaja -14 ja Mellasta Liettuan Juniorivoittaja -14. Varsinkin Mellan kohdalla tulos oli iloinen yllätys, kun ikää tosiaan oli vain 9 kuukautta (rungon kehitys vielä kovin kesken) ja luokassa oli selvästi vanhempi kilpakumppani. Näköjään kaunis liike ja ennenkaikkea hieno luonne riittivät mainioisti. Arvosteluista ei hirveästi ole tietoa, kun liettuaksi ovat. Mellan reippaasta luonteesta sielläkin mainitaan.
Lauantain tulokset:
Mario VAL ERI/1, CAC, N, CACIB, LTV-14
Mella JUN ERI/1, JN, ROP-junior, LTJV-14

Hotellimme sijaitsi aivan Vilnan vanhankaupungin keskustassa ja meillä oli ihana, tilava ullakkohuone. Jo perjantain iltalenkeillä huomasimme koirien herättävän valtavasti huomiota ja kiinnostusta. Vilnan kaupunki oli viikonlopuksi täyttynyt myyntikojuista perinteisen Pyhän Kasimirin vieton kunniaksi, joten lauantain näyttelyn jälkeen suuntasimme markkinoille. Koirat kulkivat kauniisti ihmisten joukossa ja taas kiinnostus oli valtaisaa. Kymmenet ihmiset kävivät silittelemässä koiria ja varmaan sata valokuvaa niistä otettiin. Olivathan nuo isot valkoiset koirat tietysti huomiota herättäviä ja kauniitakin. Eniten itse hämmästelin koirakulttuurin eroa verrattuna Suomeen. Kyllä Suomessa tulee aika paljon vihaisia katseita ja tuhahduksia, jos erehdyt koirasi kanssa "ihmisten ilmoille". Eikä täällä kovin moneen paikkaan koiran kanssa ole edes asiaa, esimekiksi juuri tuollaisille markkinoille. Lopputuloksena kaikesta huomiosta ja rankasta päivästä oli väsyneitä koiria hotellihuoneessa. Jopa energinen Mella heittäytyi kyljelleen nukkumaan ja jätti Marion rauhaan ;)

Sunnuntaina suuntasimme rennoin mielin näyttelyyn, koska voittajatittelit olivat taskussa jo edelliseltä päivältä. Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Ennen meitä ollutta sakemannikehää seuratessa kävi jo selväksi, ettei tuomari tykkää yhtään aristelevista, väistävistä koirista. En tiedä, mitä sai eräs väistävä sakemanni, tuskin kovin mairittelevaa arvosanaa jos mitään, kun kuulin tuomarin kysyvän seuraavan koiran handlerilta, että ei kai tämä koira pelkää minua? Tuomari oli oikein reipas rouva ja tutki koirat kunnolla. Mellan kohdalla tuomari huuteli meille kehän laidalle, ettei tarvitse tulla kilpailuluokkaan, koska se on tietenkin paras. Kilpakumppani ei ollut ihan yhtä reipas luonteeltaan. Tulos oli siis täsmälleen sama kuin lauantaina, mutta nyt Mellasta tuli Liettuan Juniorimuotovalio, kun sai molempina päivinä JN arvon. Reissu meni siis tulosten puolesta suorastaan täydellisesti!
Sunnuntain tulokset ja arvostelut löytyvät kummankin koiran omilta tulossivuilta:
Mario VAL ERI/1, CAC, N, CACIB (Marion arvostelu)
Mella JUN ERI/1, JN, ROP-junior -> LT JMVA (Mellan arvostelu)

Näyttelyn jälkeen vuorossa olivat seuraavat jännityksen hetket. Puhelua kotoa odotettiin, kun Mikolla oli kotipuolessa määrä olla ekat treffit Millin kanssa. Ekat treffit olivat myös onnistuneet lopulta pienten suunnitelman muutosten jälkeen.
Vielä jännittävämpää oli luvassa, kun tapasimme paikallisen kasvattajan, jolta saimme mukaamme uuden vahvistuksen laumaani. 3 kuukauden ikäinen Ada tyttö liittyi Vilnassa seuraamme, josta suuntasimme kohti Riikaa yhdeksi yöksi.
Ada vaikutti ihan reippaalta pieneltä tytöltä, mutta ehkä hiukan vähän oli kokemuksia suuremmasta maailmasta. Meidän ihmisten ja koirien kanssa sujui ihan hienosti. Mella pikkusen yritti pomoilla ja Mario ei ehkä ollut järin ihastunut pentuun :D Koko yön kaikki kolme nukkuivat hienosti rauhassa Daugava-joen varrella olleessa Guest Housessa. Siellä olisi ollut upea aidattu iso piha koirille ja ärhäkkä sakemanni tarhassa ;) Automatkailu sujui Adalta myös yhtä mallikkaasti kuin muilta.
Tallinnaan suunnatessa pysähdyimme Latvian puolella rantaan kuvailemaan koiria tai niin oli tarkoitus. Tuuli puhalsi suoraan ja reilusti mereltä, joten tarkenimme vain pieneen kuvaussessioon Adan kanssa. Adan suuret korvat tahtoivat siinä tuulessa lepatella kaikkiin mahdollisiin suuntiin :) Jokunen kuva sentään saatiin Adasta, mutta voittajat jäivät valitettavasti kuvaamatta kylmyyden takia.
Laivamatkan Ada matkusti reippaasti hytissä ja Helsingissä olikin aika luovuttaa Mella takaisin Annille omaan kotiinsa ja Ada suuntasi Annen luokse omaan sijoituskotiinsa. Mario taisi huokaista helpotuksesta ja matkustaa loppumatkan kotiin reporankana :)
1550 kilometriä tuli kurvailtua pitkän viikonlopun aikana, mutta todella kivaa oli jälleen! Ihania kokemuksia reissu täynnä! Suuren suuret kiitokset vielä kerran naapurin Saaralle hauskasta seurasta ja Vilnan valokuvista!

Mella saavutti helmikuun lopulla tarkalleen 27.2.2014 9 kuukauden maagisen iän. Nyt ei olla enää pentu, nyt ollaan juniori :)

Muru puolestaan saavutti maaliskuun alkupäivinä eli 2.3.2014 7 kuukauden iän eli pikkupennusta pennuksi :)

Viime lauantaina maaliskuun ensimmäisen päivän näytti jo hetken keväiseltä. Kevään ensimmäisen päivän muutama otos iloisista pojista.