Olin ilmoittanut Marion, Steffen ja Milasin Porvoon ryhmikseen lauantaille. Sain onneksi mukaani seuraksi ja apukäsiksi sisareni Ritan. Porvooseen saavuttuamme totesimme kelin olevan todella kuuma ja aurinkoinen. Hiki virraten saimme leirin pystyyn kehän reunalle ja istahdimme hetkeksi hengähtämään. Taisin jopa erehtyä toteamaan, ettei pieni virkistävä sadekaan haittaisi. Eipä aikaakaan kun taivas aukeni. Vettä tuli aivan kaatamalla ehkä varttitunnin verran. Koirat säilyivät teltan suojissa melko kuivina vielä tässä vaiheessa, mutta kaikki muu alkoikin olla melko märkää. Sateen päättyessä ei kastuminen kuitenkaan vielä päättynyt. Näyttely sijaitsi Porvoon laskettelurinteen vieressä. Ojat eivät vetäneetkään rinteestä valuvaa vettä vaan se nousi näyttelyalueelle. Vesi nousi todella nopeasti nilkkoihin asti. Tuli melkoinen kiire pelastamaan niin koiria kuin tavaroita vedenpaisumuksesta. Tämä näyttely jää varmasti mieleen jo pelkästään tästä kokemuksesta!
Järjestjien oli pakko siirtää kaksi kehää jakamalla toiset kaksi puoliksi ja silti sai juosta osin ihan reiluissa lätäköissä. Kengät piti hylätä jo heti kärkeen. Onneksi oli lämmin kesäpäivä, sadekuuron jälkeen taas aurinkoista ja helteistä :-D

Valkoisiapaimenkoiria oli näyttelyyn ilmoitettu 8 kpl. Tuomarina toimi Dina Korna Virosta.
Steffe oli ainoa junioriluokan uros ja sai ERIn SAn kera. Avoimen luokan kummallekaan urokselle ei SA:ta jaettu. Valioluokassa oli kaksi urosta, molemmat saivat ERIn ja SAn Marion sijoittuessa ykköseksi. Paras Uros -kehässä Mario oli yhä ykkönen ja Steffe sijoittui kolmanneksi SERTin kera! Jee! Toinen SERTi Steffelle!
Milas oli ainoa juniorinarttu, mutta tuloksena tänään vain EH1. Takaliikkeeseen tuomari olisi kaivannut draivia. Milasin jyrkähkö lantio sitä takaliikkeen draivia valitettavasti vähän rokottaa, mutta kyllä sitä eilen rokotti myös litimärkä nurmikko. Ei kai hieno neiti rapa roiskuen halua juosta :-D
Avoimessa luokassa oli kaksi narttua, joista Mian Mealle ERI1+SA ja samantien paras narttu. Onnea paljon!
ROP-kehässä kisasivat Mario ja Mea. Pienen pohdinnan jälkeen ROP-ruusuke ojennettiin Mariolle. Hienoa, että tästä reissusta jäi muitakin muistoja kuin vedenpaisumus :-)

Steffen arvostelu: Masculine. Standard size. Strong bones. Correct masculine head with correct eyes, ears & mouth. Excellent pigmentation. Correct topline, body proportions and angulation. Good coat. Moves well. Nice temperament. JUN ERI/1, SA, PU3, SERT
Marion arvostelu: Masculine. Standard size. Strong bones. Masculine head with parallel lines and strong jaws. Correct eyes & ears. Good topline, body propotions and angulation. Good color and coat. Moves well with good drive. Nice temperament. VALERI/1,SA, PU1, ROP
Milasin arvostelu: Feminine. Correct size. Nice feminine head in good balance with correct mouth, eyes and ears. Nice topline. Enough developed body. Correct angulation. Moves well in front but not enough drive behind. Nice temperament. JUN EH/1

Steffe tuli laumaa vahvistamaan jo keskiviikona tätä Porvoon näyttelyä varten ja viihtyy seurassamme aina ensi perjantain Kuopion reissuun asti. Torstaina Mario ja Steffe kävivät viihdyttämässä Elinan tyttöjä ja leikit sujuivat todella mainiostaa. Ainoastaan kuumahko keli hiukan verotti voimia juoksentelusta.

Perjantaina pakkasimme auton täyteen naisenergiaa ja suuntasimme näyttelyviikonlopun viettoon Viron Tartoon. Minä nappasin mukaani Milasin ja kyytiin poimimme Elinan (kennel Aquilifer) Nomin kanssa.
Molemmille päiville oli ilmoitettu valkoisiapaimenkoiria 6 kpl ja yksi pari. Kun lauantaina sain näyttelyluettelon käteeni ja huomasin koirien jakautumisen luokkiinsa, tuli kyllä sellainen "ei voi olla totta" -fiilis; yksi uros, NELJÄ juniorinarttua ja yksi aikuinen narttu :-D Yksi juniorinarttu jäi saapumatta paikalle kumpanakin päivänä.
Lauantaina arvostelun hoiti täysin uusi tuttavuus tuomarina, Gopi Krishnan Malesiasta. Tuomari vaikutti tarkalta, tunnusteli koiria tarkoin ja liikutti kunnolla. Tosin sitten tällaisten vähän isompien rotujen kohdalla tunnustelut jäivät pitkälti tekemättä, jos vaikutti yhtään siltä, että koira ei tilanteesta pitänyt. Milasin tulos lauantaina oli JUN ERI/2, mutta onneksi himoitsemamme junnuserti meni sentään sukuun, Mikon tyttärelle, Steffen siskolle BTWW Hotfirelle. Onnea heille!
Lauantain arvostelu: Very good type, would prefer more lenght of fore face, correct feminine head and expression, good angulation top and rear, excellent topline, good movement but needs more musculation for more power, good coat quality.
Elinan Nomi sai toivotun aikuisten sertinsä heti lauantaina ja valioitui samalla Suomeen sekä kaikkiin Baltian maihin. Hienoa! Onnea paljon Nomille ja muille osallisille :-)

Sunnuntaina tuomarina oli Ligita Zake Latviasta, enkä juurikaan uskonut Milasin menestymisen mahdollisuuksiin. Olikin varsin positiivinen yllätys, että Milas ensin voitti luokkansa SA:n kera ja Paras Narttu -kehässä juoksimme muutaman kierroksen Elinan ja Nomin kanssa tuomarin miettiessä sijoituksia. Lopultatuomari valitsi parhaaksi nartuksi Milasin, mikä todella iloinen yllätys :D Milasin tulosrivi sunnuntaina oli siis JUN ERI/1, SA, JSERT, ROP-JUN, PN1 ja VSP! Tuomari oli todella kiva, kun selitti niin luokassa kuin PN-kehässä, miksi hän tänään sijoitti näin.
Sunnuntain arvostelu: Nice feminine bitch, good size and proportions, nice feminine head and expression, topline with too sloping croup, well angulated, nice temperament.
Olen hyvin samaa mieltä tämän arvostelun kanssa. Milasin "ongelma" on hieman jyrkkä lantio ja se näkyy myös liikkeessä.
Milasilta uupuu vielä yksi junnuserti Virosta, joten kai se näyttelykalentereita vielä vähän selattava, jospa vielä ehtisi jotain ennenkuin 18 kk ikäraja tulee vastaan :-)

Reissu oli jälleen kerran oikein onnistunut ja ikää on naurettu taas rutkasti lisää . Suuret kiitokset Elinalle ja Nomille reissuseurasta!

Hain jo perjantaina Mellan ja Steffen luoksemme, koska olin ilmoittanut Mikon lapsineen sunnuntaille Suomen Seurakoirayhdistyksen erikoisnäyttelyyn (valkoisenpaimenkoiran "päänäyttely", kun omaa rotunäyttelyä ei ole). Myös muutama Mikon lapsi Kokkomäen pentueesta oli ilmoitettu sekä Mikon jälkeläisluokka, jos sellaisen saisimme esitettyä.
Sunnuntaiaamuna aikaisin suuntasin Mikon, Mellan ja Steffen kanssa Nastolaan. Jännittävintä oli viedä Mikkoa kehään lähes kolmen vuoden tauon jälkeen!
Valkoisia oli ilmoitettu 19 kpl (muutama oli poissa), yksi kasvattajaluokka ja peräti kaksi jälkeläisluokkaa. En muista, että jälkeläisluokkia olisi lähivuosina esitetty. Niitähän voi esittää vain näissä rodun erikoisnäyttelyissä. Tuomarina toimi Harri Lehkonen.

Junioriuroksia oli neljä. Steffe siintyi reippaasti sijoituksella EH/3. Tuomari mittasi Steffen 65 cm korkeaksi ja totesi, ettei tarvitse kasvaa enää. Muutoin tuomari piti Steffeä vielä turhan keskeneräisenä. Kyllähän 15 kk ikäinen on ja saa olla kesken, eikä Steffe edes ole ikäisekseen "rimpula", mutta hyvin lyhyt rungonmyötäinen turkki  varsinkin pitkäkarvaisten rinnalla antaa kyllä hieman sellaisen vaikutelman :-)
Mikko sijoittui valioluokan kahdesta uroksesta toiseksi, molemmille ERI+SA ja myös Paras Uros -luokassa 2.sija.
Mella oli ainoa narttu valioluokassa ja tuloksena ERI/1+SA, valittiin Parhaaksi Nartuksi ja lopulta korjasi vielä potin ollen ROP!

Jälkeläisluokkakin saatiin esitettyä ystävien suurella avustuksella. Miljoonat kiitokset kaikille mukana olleille; Mia, Hanne, Kaisa, Anette, Anni!
Jälkeläisluokassa esiintyivät Born to Win White Victory (VAL ERI/1, SA,PN1, ROP), Kokkomäen Fair Play Iceman (AVO ERI/1), Kokkomäen Fair Play Blonde(AVO ERI/1, SA, PN2, SERT), Born to Win Warrior Hooligan (JUN EH/3) eli jälkeläisiä kolmesta eri pentueesta. Tuomari antoi molemmille jälkeläisluokille kunniapalkinnon ja harkinnan jälkeen meidän sirkusryhmämme sai kunnian olla ROP-jälkeläisluokka! Upeaa, aivan loistavaa! Nämä ovat kuitenkin hyvin harvinaisia tilaisuuksia, joten kaikki ilo irti tästä hienosta saavutuksesta! Olen todella ylpeä <3

PS. Kaikki arvostelut löytyvät koirien omilta tulossivuilta.

Steffen kävi virallisissa terveystutkimuksissa kesäkuussa. Jo välikuvassa poika oli todettu ihan terveeksi ja viralliset tulokset olivat ihan yhtä hienot, minun ensimmäinen A-lonkkainen koirani!
HD A/A
ED 0/0
LTV 1
Polvet 0/0
Sydän - ei sivuääniä
Silmät todettiin terveiksi jo toukokuussa.

Edellinen viikonloppu Viron Voittajanäyttelyssä ja nyt jälleen matkalle kohti "etelää", Latvian Voittajanäyttelyyn tällä kertaa. Perjantaina hurautimme Riikaan Steffen ja Marion kanssa. Hotellimme sijaitsi kivasti kävelymatkan päässä näyttelypaikalta, sää valitettavasti ei juuri suosinut vaan vettä tuli lähes koko reissun ajan.

Alunperin valkkarit piti arvostella uruguaylainen tuomari, mutta tuomariksi oli muuttunut Yochai Barak Lifac Israelista. Valkkareita oli ilmoitettu 8, 6 urosta ja 2 narttua.
Steffellä oli junioriluokassa kilailija, selvästi Steffeä kookkaampi ja vahvarakenteisempi, mutta myös paljon "pentumaisempi". Kuulin, kun tuomari aloitti Steffen arvostelun sanoilla "lovely type, high quality..." Kuulosti lupaavalta! Steffe voittikin luokkansa ERI+SA:lla ja oli tuore Latvian Juniorivoittaja 2016.
Steffen arvostelu on kerrassaan upea: Lovely type, high quality, excellent construction & condition for age, strong bone, correct head & expression, moves very well for age, very good tail, excellent pigment, nice temperament, correct coat.

Valioluokassa Mario oli ainoa uros (toinen oli poissa). Mennessämme kehään tuomari katseli Marioa, pyöritteli päätään ja huokaili. Otti mittatikun ja mittasi. Katseli IPadista luultavasti rotumääritelmää. Ajattelin, että varmaan lennetään hylätyllä pihalle :-D Arvosteli kuitenkin koiran ja ERI+SA tuli, kun sain lopulta kehäsihteeriltä selväksi, että koira jää Paras Uros -kehään. Steffen PU-kehässä esitti ystävällisesti paikallinen valkkarimies. Steffen ja Marion lisäksi PU-kehässä oli vielä paikallinen pitkäkarvainen nuortenluokan uros. Steffen esiintyminen PU-kehässä ei ollut ihan parhaasta päästä, joten tuloksen PU3. Suureksi yllätyksekseni kaiken päänpudistelun jälkeen Mario kuitenkin oli PU1 ja Latvian Voittaja 2016!

Narttujen jälkeen menimme Marion kanssa ROP-kehään ja tuomari tuli luokseni toteamaan, että koirani on liian iso. Vaan kuinka ollakaan ja kaikesta huolimatta hän valitsi Marion ROP:ksi :-D
Valitettavasti meillä oli kiire illaksi takaisin Suomeen, joten ryhmäkehään emme päässeet kunnioittamaan tuomarin valintaa rodun parhaaksi.
Marion arvostelu on oikeastaan aika huvittava.
Correct type, very impressive in the ring, a bit oversize, very masculine, very strong bone, he is a bit fatty today, not in best show condition, very nice head & expression, good construct of body, good mover, excellent temperament.
Kun on tarpeeksi vaikuttava ilmestys, silläkin pärjää joskus pitkälle, vaikka vähän miinuksiakin löytyy ;-)

Upea reissu taas! Uskomattomat tulokset, ei olisi enempää voinut toivoa taaskaan :-)

Kevään kohokohta meinasi vallan unohtua! Helmikuun lopulla FCI (Kansainvälinen koiranjalostusliitto) vahvisti myös Mariolle Kansainvälisen muotovalion arvon eli C.I.B.

Suomessa on tällä hetkellä 4 valkoistapaimenkoiraa vahvistettu C.I.B:ksi, kaksi urosta ja kaksi narttua. Ne urokset ovat minun koirani. Olen aivan tavattoman ylpeä tästä saavutuksesta. On upeaa olla tällaisten urosten omistaja :-)

Muutama päivä ennen Viron Voittajanäyttelyä tuli valkoisillepaimekoirille tuomarimuutos. Alunperin Marianne Holmin Suomesta piti valkkarit tuomaroida, mutta nyt sen tekisi Tapio Eerola. Hämmentävä muutos sillä olimmehan juuri edellisenä viikonloppuna olleet kyseiselle herralle esiintymässä. No, Steffen kannalta muutos ei varmaan ainakaan olisi huono juttu :-)
Reissu hirvitti hiukan jo etukäteen. Matkassa olisi kaksi urosta, joista toinen vielä varsin viriili nuorukainen sekä nuori juoksuinen narttu. Matkaan kuitenkin lähdettiin eli hirvittävä määrä tavaraa ja koirat pakattiin autoon ja sisko mukaan matkaseuraksi. Seikkailu kohti Tallinnaa alkoi lauantaina. Alku vaikutti lupaavalta, koko seurue matkusti ihan rauhallisesti huumaavista tuoksuista huolimatta, eikä ongelmia tuoksujen suhteen ollut koko reissulla etukäteispeloista huolimatta.
Hotellihuone ei ollut ihan yhtä kiva yllätys. Auton sai kyllä lähelle pääovea, mutta huone oli mahdollisimman kaukana pääovesta, käytäviä eestaas ja portaita väliin. Meni ihan kunnon urheilusuorituksesta saada tavarat ja koirat huoneeseen asti. Juoksuisen nartun takia oli häkkejäkin raahattava huoneeseen, mitä normaalisti ei tehdä.
Sama ruljanssi odotti sunnuntaiaamuna toiseen suuntaan. Kamat ja koirat kyytiin, aamupala nassuun ja kohti näyttelypaikkaa. Näyttelypaikallakin oli melkoinen roudaus edessä, jotta kaikkine tavaroinemme ja koirinemme pääsimme alas Kalev-stadionille. Hiki päässä vihdoin kehän reunalla odottelemassa arvostelua.

Valkkareita oli ilmoitettu 20, mikä oli todella paljon Virossa. Jokunen niistä ei saapunut paikalle.
Steffellä on junioriluokassa yksi kilpailija. Steffe nappasi ensimmäisenä Juniorivoittaja 2016 -tittelin sekä JSERTin ja valioitui siten myös Viron Juniorimuotovalioksi.
Mario oli luokkansa ainoa ERI+SA:lla ja sitten olikin Paras Uros-kehän vuoro. Uroksista ainoastaan Steffe ja Mario olivat saaneet SA:t, joten kaksin kilpailivat Viron Voittaja-tittelistä. Viikkoa aiemmin Steffe sijoittui paremmin PU-kehässä. Nyt Steffen oli vaikea ravata kauniisti, kun tuttu kaveri tuli perässä ja Mario puolestaan ravasi normaalia ryhdikkäämmin tutun kaverin perässä. Mario siis vei tällä kertaa potin ja Viron Voittaja 2016 -tittelin.
Milasilla oli narttujen junioriluokassa peräti kolme kilpailijaa. Milas sai ainoan luokassaan jaetun ERIn, siihen lisäksi vielä SA, JSERT ja Viron Juniorivoittaja 2016 -titteli! Paras Narttu kehässä oli Milas ja kaksi vanhempaa suomalaista narttua. Milas sijoittui hienosti toiseksi!
ROP-kehän voitti kaunis suomalainen narttu ja Mario oli VSP.

Meidän näyttelyreissu onnistui siis aivan huikean hienosti! Tällaista menestystä en todellakaan osannut odottaa enkä enempää olisi voinut toivoa! Ihan huippua!
Onnesta soikeina hankimme koirille muistoksi ruusukkeet ja suuntasimme karavaanimme kulkemaan takaisin kohti hotellia vielä toiseksi yöksi. Hotellin pitkät käytävätkin menivät selvästi kepeämmin askelin ja oli aika kohottaa malja menestykselle!

Mario aloitti helmikuussa Etsijäkoiraliiton etsintöihin valmistavat kurssit tavoitteena valmistua tulevaisuudessa ihan oikeaksi etsijäkoiraksi auttamaan lemmikkinsä kadottaneita ihmisiä. Mikko suoritti samaisessa harrastuksessa jatkokurssin hyväksytysti loppuun maaliskuussa ja jatkaa treenailuja kohti etsintöjä valmistavia kursseja.

Näyttelyrintamalla vietimme hiljaiseloa pitkälle kevääseen.
Marion kanssa pyörähdimme Lappeenrannan tai oikeammin Imatran KV koiranäyttelyssä Pääsiäisenä. Eipä jäänyt kerrottavaa jälkipolville. Tuloksena oli VAL EH/4. Ei toki kaikkien tarvitse Mariosta tykätä, iso ja vähän löysä poika :-D, mutta tätä lausetta en Marion arvostelussa allekirjoita alkuunkaan: "Tällä hetkellä ei lainkaan hyvä karvanlaatu." Kyllä tämän tuomarin ammattitaidon arvostus romahti aikalailla, kun arvostelun sain käteeni. Hyvänä puolena oli, etten sentään ketään toista koiraa ollut ilmoittanut mukaan ;-)

Milasin kanssa matkasimme huhtikuun lopussa Liettuan Siauliaihin Elinan ja Ghean seurassa metsästämään sitä toista tammikuussa puuttumaan jäänyttä juniorisertiä. Reissu oli hauska kuten aina, vaikka sää oli kylmää ja sateista ja puuttuva sertikin jäi saamatta. Milasilla oli kumpanakin päivänä kilpailija luokassaan ja toiseksi ERIllä molempina päivinä. Odotukset eivät toki olleet korkealla, koska Milasin ensimmäiset juoksut olivat selvästi lähenemässä, joten ruokahalu oli kadonnut sekä lisäksi neiti oli aivan "kalju", minkä voi helposti näistä Elinan otoksista todeta. Paremmalla onnella taas seuraavalla kerralla!

Toukokuussa kävimme Marion ja Steffen kanssa Tuomarinkartanon PK-tapahtumassa Antti Niemisen tuomaroitavana. Ei ollut kumpikaan tuomarin mieleen :-D Arvostelut löytyvät tuloksista.

Toukokuussa edustimme Marion kanssa Etsijäkoiraliittoa Kotkan pentunäyttelyssä. Mario isona valkoisena kiinnitti monien ihmisten huomion ja sai osakseen paljon rapsutuksia, pääasiassa lapsilta :-)

19.5.2016 kävimme Steffen ja Milasin kanssa virallisessa silmätarkastuksessa. Molemmilla oli terveet silmät!

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna suuntasimme Marion ja Steffen kanssa Joensuun kaksipäiväiseen näyttelyyn. Lauantaina valkkarit arvosteli Tino Pehar Kroatiasta ja sunnuntaina Tapio Eerola Suomesta. Mario sai molempina päivinä täsmälleen saman sijoituksen VAL ERI/2, SA, PU4. Steffe puolestaan oli lauantaina JUN ERI/4, mutta sunnuntain tuomarin mieleen selvästi enemmän JUN ERI/1, SA, PU2, SERT! Eka serti Suomesta plakkarissa :-)

Kaikki arvostelut ja tulokset löytyvät Tulosten alta.