Pentuelämää

Niin se kevät ja alkukesä vierähti nopeasti pentujen merkeissä. Olgan ja Steffen lapset ovat jo reilun 14-viikon iässä. 6 veljeksistä kotiutui omiin ihaniin koteihinsa toukokuun puolen välin molemmin puolin. Vaaleanvihreäpantainen Pörde poika pyörii siskonsa kanssa yhä kotona jaloissa. Pörde on pojista ainoa, jolla toista kivestä ei ole kuulunut. Näillä näkymin Pörde muuttaa syksyllä opiskelevan poikani mukana Jyväskylään. Svea-tyttö muuttaa Ruotsiin heinäkuun puolivälissä, kun rokotuksen ja varoajat ovat kunnossa Ruotsiin muuttoa varten.

Ajatuksena oli myös pentue Milasille loppukesälle ja toukokuun lopulla kävimme toiveikkaina astutusreissulla Rovaniemellä komean amerikkalaislinjaisen Vicin luona. Astutukset sujuivat hyvin, mutta valitettavasti juhannusviikolla ultrassa ei tuloksia kohdusta löytynyt. Ei aita kuin pettymykseltä kääntää katse kohti tulevaisuutta ja uusin suunnitelmin kohti loppuvuotta, mitä ne sitten lienevätkään.

Näiden pentujen ja pentusuunnitelmien lomassa, kovin vähän olemme muuta ehtineet puuhastella. Sagan kanssa Haminan näyttelyssä ehdimme pyörähtää surkealla tuloksella ensimmäistä kertaa valioluokassa; VAL EH/2. Täytyy itsekin todeta, että Sagan takaliike on kehittynyt todella ahtaan näköiseksi ja tilanne toivottavasti paranee pian. Mikin kanssa vähän pentukursseilla ollaan käyty ja parit näyttelytreenit, vaikkei tosiaan mitään näyttelykoiraa ole odotettavissa. 
​
Suurin uutinen on ehkä uusi yhteinen koiramme Mian (kennel Emilia’s Wish) kanssa. Juhannussunnuntaina haimme Helsinki-Vantaan lentokentältä ihanan argentiinattaren, Baby It’s You del Albakiara-Argentina, tuttavallisemmin Minni. Jännitimme etukäteen kovasti, millainen tyttö pitkän ja rankan matkan jälkeen lentoboxista kuoriutuu.  Miki oli mukanamme toivottamassa tulokasta tervetulleeksi Suomeen. Minni osoittautui ihanan sympaattiseksi ja reippaaksi nuoreksi neidiksi. Hän ihan itse käveli Mikin kanssa reippaana lentokentän pitkät käytävät ihmismassassa ulos parkkipaikalle asti. Ensimmäiset päivät ovat osoittanet neidin rauhalliseksi ja kiltiksi tytöksi, mutta luonteeltaan reippaaksi kaveriksi. Minni on nyt ainakin alkuun kotiutumassa meidän poikalaumassa (+Svea-tyttökin joukossa vielä pari viikkoa) ja sopeutuminen on vaikuttanut helpolta ja nopealta, kun joukossa on pienempiä ja isompia pentuja mukana. Nyt vaan pidämme peukut pystyssä, että Minnistä kasvaa terve ja tasapainoinen aikuinen koira tulevaisuudessa 😊 Minnille on myös oma sivu tehty.