Vilnan reissu 7.-10.3.2014 ja lauma kasvaa

19/3/2014

Edellisenä viikonloppuna suuntasimme Vilnan kansainvälisiin koiranäyttelyihin. Koirista mukaan pääsivät Mario ja Mella ihka ensimmäisiin junioriluokan koitoksiin sekä matkaseuraksi naapurin rouva.

Lauantaina oli vuorossa Liettuan Voittajanäyttely, jossa valkoisia paimekoiria tuomaroi paikallinen Viktoras Avtusko. Tulokset olivat iloinen yllätys, kun molemmat saivat tittelit: Mariosta Liettuan Voittaja -14 ja Mellasta Liettuan Juniorivoittaja -14. Varsinkin Mellan kohdalla tulos oli iloinen yllätys, kun ikää tosiaan oli vain 9 kuukautta (rungon kehitys vielä kovin kesken) ja luokassa oli selvästi vanhempi kilpakumppani. Näköjään kaunis liike ja ennenkaikkea hieno luonne riittivät mainioisti. Arvosteluista ei hirveästi ole tietoa, kun liettuaksi ovat. Mellan reippaasta luonteesta sielläkin mainitaan.
Lauantain tulokset:
Mario VAL ERI/1, CAC, N, CACIB, LTV-14
Mella JUN ERI/1, JN, ROP-junior, LTJV-14

Hotellimme sijaitsi aivan Vilnan vanhankaupungin keskustassa ja meillä oli ihana, tilava ullakkohuone. Jo perjantain iltalenkeillä huomasimme koirien herättävän valtavasti huomiota ja kiinnostusta. Vilnan kaupunki oli viikonlopuksi täyttynyt myyntikojuista perinteisen Pyhän Kasimirin vieton kunniaksi, joten lauantain näyttelyn jälkeen suuntasimme markkinoille. Koirat kulkivat kauniisti ihmisten joukossa ja taas kiinnostus oli valtaisaa. Kymmenet ihmiset kävivät silittelemässä koiria ja varmaan sata valokuvaa niistä otettiin. Olivathan nuo isot valkoiset koirat tietysti huomiota herättäviä ja kauniitakin. Eniten itse hämmästelin koirakulttuurin eroa verrattuna Suomeen. Kyllä Suomessa tulee aika paljon vihaisia katseita ja tuhahduksia, jos erehdyt koirasi kanssa "ihmisten ilmoille". Eikä täällä kovin moneen paikkaan koiran kanssa ole edes asiaa, esimekiksi juuri tuollaisille markkinoille. Lopputuloksena kaikesta huomiosta ja rankasta päivästä oli väsyneitä koiria hotellihuoneessa. Jopa energinen Mella heittäytyi kyljelleen nukkumaan ja jätti Marion rauhaan ;)

Sunnuntaina suuntasimme rennoin mielin näyttelyyn, koska voittajatittelit olivat taskussa jo edelliseltä päivältä. Sunnuntaina tuomarina oli Anne Indergaard Norjasta. Ennen meitä ollutta sakemannikehää seuratessa kävi jo selväksi, ettei tuomari tykkää yhtään aristelevista, väistävistä koirista. En tiedä, mitä sai eräs väistävä sakemanni, tuskin kovin mairittelevaa arvosanaa jos mitään, kun kuulin tuomarin kysyvän seuraavan koiran handlerilta, että ei kai tämä koira pelkää minua? Tuomari oli oikein reipas rouva ja tutki koirat kunnolla. Mellan kohdalla tuomari huuteli meille kehän laidalle, ettei tarvitse tulla kilpailuluokkaan, koska se on tietenkin paras. Kilpakumppani ei ollut ihan yhtä reipas luonteeltaan. Tulos oli siis täsmälleen sama kuin lauantaina, mutta nyt Mellasta tuli Liettuan Juniorimuotovalio, kun sai molempina päivinä JN arvon. Reissu meni siis tulosten puolesta suorastaan täydellisesti!
Sunnuntain tulokset ja arvostelut löytyvät kummankin koiran omilta tulossivuilta:
Mario VAL ERI/1, CAC, N, CACIB (Marion arvostelu)
Mella JUN ERI/1, JN, ROP-junior -> LT JMVA (Mellan arvostelu)

Näyttelyn jälkeen vuorossa olivat seuraavat jännityksen hetket. Puhelua kotoa odotettiin, kun Mikolla oli kotipuolessa määrä olla ekat treffit Millin kanssa. Ekat treffit olivat myös onnistuneet lopulta pienten suunnitelman muutosten jälkeen.
Vielä jännittävämpää oli luvassa, kun tapasimme paikallisen kasvattajan, jolta saimme mukaamme uuden vahvistuksen laumaani. 3 kuukauden ikäinen Ada tyttö liittyi Vilnassa seuraamme, josta suuntasimme kohti Riikaa yhdeksi yöksi.
Ada vaikutti ihan reippaalta pieneltä tytöltä, mutta ehkä hiukan vähän oli kokemuksia suuremmasta maailmasta. Meidän ihmisten ja koirien kanssa sujui ihan hienosti. Mella pikkusen yritti pomoilla ja Mario ei ehkä ollut järin ihastunut pentuun :D Koko yön kaikki kolme nukkuivat hienosti rauhassa Daugava-joen varrella olleessa Guest Housessa. Siellä olisi ollut upea aidattu iso piha koirille ja ärhäkkä sakemanni tarhassa ;) Automatkailu sujui Adalta myös yhtä mallikkaasti kuin muilta.
Tallinnaan suunnatessa pysähdyimme Latvian puolella rantaan kuvailemaan koiria tai niin oli tarkoitus. Tuuli puhalsi suoraan ja reilusti mereltä, joten tarkenimme vain pieneen kuvaussessioon Adan kanssa. Adan suuret korvat tahtoivat siinä tuulessa lepatella kaikkiin mahdollisiin suuntiin :) Jokunen kuva sentään saatiin Adasta, mutta voittajat jäivät valitettavasti kuvaamatta kylmyyden takia.
Laivamatkan Ada matkusti reippaasti hytissä ja Helsingissä olikin aika luovuttaa Mella takaisin Annille omaan kotiinsa ja Ada suuntasi Annen luokse omaan sijoituskotiinsa. Mario taisi huokaista helpotuksesta ja matkustaa loppumatkan kotiin reporankana :)
1550 kilometriä tuli kurvailtua pitkän viikonlopun aikana, mutta todella kivaa oli jälleen! Ihania kokemuksia reissu täynnä! Suuren suuret kiitokset vielä kerran naapurin Saaralle hauskasta seurasta ja Vilnan valokuvista!