Koiramessuilua

7.-8.12.2019 järjestettiin vuotuiset Koiramessut Helsingin Messkukeskuksessa. Lauantaina oli ohjelmassa Helsinki Winner sekä Helsinki Winner Puppy näyttelyt ja sunnuntaina Voittaja sekä Voittaja Puppy. Yhdistyksemme Suomen Valkoinenpaimenkoira ry oli ilmoittautunut myös messuille mukaan esittelemään ihanaa rotuamme rotutorilla. Lauantaille valkoisiapaimenkoiria oli ilmoitettu 52 virallisten luokkien koiraa ruotsalaisen Carin Åkessonin arvosteluun ja pentunäyttelyn puolelle 11 pentua Hannele Jokisillalle. Sunnuntaina virallisten luokkien koirat oli jaettu kahdelle tuomarille; 48 koiraa alkuperäiselle ranskalaiselle Boris Cavillacille ja 16 junioriurosta oli siirretty virolaisen Maret Kärdin arvosteluun. Pentuja oli ilmoitettu 8 Kristiina Niemelälle. Lauantaille olin itse ilmoittanut Mikin ja Minnin sekä Meten pentunäyttelyyn ja sunnuntaille ainoastaan Meten pentunäyttelyn puolelle.

Lauantaiaamu alkoi todella aikaisin, sillä yhdistyksemme rotutorin tavaroista iso osa oli minulla kotonani, joten klo 07 oli oltava jo odottamassa sisäänpääsyä Messkukeskukseen rotutorille lastia purkamaan. Kun rotutori oli viritetty viikonlopun koitokseen, oli aika siirtyä kehän laidalle koirien kanssa. Valkkareiden arvostelu alkoi heti aamusta klo 9 ja Miki oli ensimmäinen koira. Junioriuroksia oli kehässä kaikkiaan 10 parin ilmoitetun puuttuessa. Miki oli ainoa lyhyempää karvamallia (=keskipitkäkarva) edustanut junioriuros, joka sai edes ERIn. Kilpailuluokassa oli viisi ERI:n saanutta urosta, joista tämä ainoa lyhyempikarvainen nakattiin ulos ja sijoitettiin pitkätukat. No joo, Miki juoksee ajoittain melko rumalla hännällä, mutta kyllä sen teki nyt kehässä jokunen muukin 😉 Tässä kohtaa alkoi jo herätä paha epäilys tuomarin linjasta karvanpituuden suhteen. Olin ajatellut ilmoittaessani, ettei pohjoismaalainen tuomarin nyt niin ”karvarasisti” ole, mutta toisin kävi. Mm. valiourokset tuomari arvioi kaikki ERIn arvoisiksi, mutta sen jälkeen poisti ainoan lyhyempikarvaisen uroksen kehästä ja totesi sen jälkeen kaikki loput 6 pitkäkarvaista valiourosta sertifikaatin arvoisiksi.

Sitten odoteltiinkin joku tovi kehän reunalla urosten arvostelun päättymistä ennen Minnin vuoroa. Minni avasi juniorinartut. Juniorinartuissa sentään muutama lyhyempikarvainenkin arvioitiin erinomaiseksi. Kilpailuluokassa niitä jouduttiin jopa sijoittamaan 😉 Minni yllätti sijoittuen luokkansa kakkoseksi ja SA:n arvoiseksi. Päivän ensimmäinen SA rodun keskipitkäkarvaiselle edustajalle! Saimme siis jäädä odottelemaan vielä parhaan nartun valintaa. Kehä eteni kovin hitaasti, joten kelloa piti pitää silmällä, että ehtisimme Meten kanssa pentukehään Messukeskuksen toiseen kerrokseen. Parhaan nartun valinnassa kehässä oli melko paljon koiria lopulta, joista voi sanoa Minnin sijoituksen olleen 5. Minni oli nimittäin viimeinen ulos kätelty koira ennen kuin 4 koiraa sijoitettiin. Tämä taisi olla täysin identtinen sijoitus ihan kaikin osin kuin vuotta aiemmin Helsinki Winnerissä juniorinarttu Sagan kanssa 😊

Kun kehä oli ohi myös Minnin osalta, nappasin Meten kiireesti matkaan ja pyyhälsimme kohti yläkerran pentukehiä. Pikkupentuja oli paikalla 3 urosta ja 5 narttua sekä 2 isompaa urospentua. Pienemmille urospennuille ei kunniapalkintoja jaettu ja isommissakin vain ensimmäiselle, jossa toiseksi sijoittui kasvattini Latte. Metteä ei ole paljon treenattu näyttelyihin, joten paikallaan seisominen on vähän niin ja näin, mutta pieni siro neiti liikkuu kuitenkin kauniisti. Meten sijoitus oli 2. ja kunniapalkinto!

Kehien oltua osaltamme ohi, oli aika lähteä edustamaan rotutorille, jossa edustettiin sulkemisaikaan klo 18 asti. Mikillä virtaa riitti melko pitkälle iltaan ihmisten rapsuteltavana ennen kuin rauhoittui välillä lepäilemään. Minni lähinnä lepäili omassa rauhassaan häkissä ja Mette kävi vuoroin seurustelemassa ihmisten kanssa ja välillä piti ottaa pieniä kauneusunia 😊 Kotona takaisin oltiin klo 20. Päivä oli pitkä itselle, joten varmasti melkoisen rankka nuorille koirille. Kaikki sujui kuitenkin hienosti koko päivän eli ei paljon tyytyväisempi voisi koiriinsa olla!

Sunnuntaiaamuna aloitettiin sama urakka uudelleen. Nyt tosin Miki ja Minni saivat jäädä kotiin vain Meten osallistuessa kehään. Päätin kuitenkin viime hetkellä ottaa Marion mukaan rotutorille edustamaan, kun on aina niin mukaan lähdössä.

Heti klo 9 ehdimme seurata junioriuroksia Maret Kärdin arvostelussa muutaman ennen kuin suuntasimme Meten kanssa yläkerran pentukehien äärelle. Sunnuntaina pentuja oli kaksi vähemmän. Paras urospentu löytyi nyt pikkupennuista ja kasvattini Latte oli isompien pentujen 1+KP. Mette oli upeasti ja samalla minulle hieman yllättäen pikkupentujen sekä samalla narttupentujen ykkönen kunniapalkinnolla! Mette kyllä esiintyi sunnuntaina rauhallisemmin, kun lauantai pitkän ja rankan päivän väsymys selvästi vielä näkyi. ROP-kehässä uros vei voiton, joten Metestä VSP-pentu ja Voittaja Puppy 2019! 😊
​
Pentukehän jälkeen Mario ja Mette pääsivät valkkarikehän laidalle seuraamaan rodun arvostelua ja sen jälkeen päivystämään rotutorille päivän viimeisen vuoron. Mario sai ihan perinteisiä ihailuja suuresta koostaan, vaikka karvapeite ei ihan niin hienossa kunnossa tällä hetkellä olekaan ja yllättäen pieni Mettekin vielä jaksoi edustaa.  Kellon lyödessä 18 sunnuntaina alkoivat Koiramessut kääntyä päätökseen ja saimme purkaa rotutorin osastomme. Vierailijoita yhdistyksen rotutorilla oli viikonlopun aikana tosi kivasti, joten viikonloppu oli siltäkin osin onnistunut. 😊
Iltakahdeksalta vihdoin pääsin nostamaan jalat ylös kotisohvalla viikonlopun puuhien jäljiltä ja ihan kovin kauaa eivät silmät tainnut pysyä auki 😉 Kiitos ihan jokaiselle hienosta viikonlopusta!

Mette - Voittaja Puppy 2019

Rotutorilla edustamassa