Paljon näyttelyjä ja vähän muuta

Loma ja kesä on taas sujahtanut vauhdilla. Loman alkajaisiksi 12.7. suuntasimme Latviaan Ogren näyttelyihin. Kolmen näyttelyn viikonloppuun mukaan lähtivät Saga, Miki ja Minni.
Perjantai-illaksi ehdimme perille vuokraamaani saunamökkiin ja hetki meni ihmetellessä, mitenhän koirat suhtautuvat kiipeämiseen yöpuulle ylempään kerrokseen hieman veikeistä portaista. Helpostihan nuo koirilta sujuivat, ennemminkin itse sai asetella jalkojaan varovaisemmin, ettei luiskahdellut eri väleihin.

Aamulla suuntasimme näyttelypaikalle, joka ei sijaitse enää Ogressa kuten 7 vuotta sitten, vaan Riikan liepeillä Daugava museon puistoalueella. Lauantaina oli yksi kansallinen näyttely, jossa tuomarina toimi Vytautas Baranauskas Liettuasta. Valkkareita oli lauantaille ilmoitettuna 14, mikä on melko paljon sikäläiseen näyttelyyn. Minnin ensiesiintyminen sujui muutoin hienosti, mutta pikkuneiti ei oikein voinut ymmärtää, miksi hän yksin juoksi isossa kehässä, kun kaverit olivat jääneet kehän laidalle. Tuomari palkitsi Minnin kunniapalkinnolla ja ROP-babyna. Ensikertalaiseksi ja hyvin vähällä treenillä Miki esiintyi ihan yllättävän hyvin, mitä nyt hieman innokkaasti ajoittain ravin sijaan loikkien, tuloksena kunniapalkinto ja ROP-pentu. Saga oli valioluokan ainoa narttu ERIn ja SAn arvoisesti, mutta parhaan nartun valinnassa jäi kolmanneksi. Sagan takaliike on tässä kehitysvaiheessa valitettavan ahdas eikä siten kovin kaunista. Ensimmäiseksi näyttelyksi tässä oli jo riittävästi kokemusta ensikertalaisille pennuille, joten loppukehiin ei jääty, vaikka Baltiassa niihin pennutkin pääsisivät. Tiedossa oli, että sunnuntai olisi joka tapauksessa pidempi päivä kahdella näyttelyllä.

Hyvin sujuneiden yöunien jäljiltä suuntasimme sunnuntaiaamusta takaisin pelipaikoille. Sunnuntaille molempiin näyttelyihin oli ilmoitettu peräti 18 valkkaria, varmaankin ennätysmäärä Latviassa. Jopa Suomessa samana sunnuntaina olveaan Oulun KV-näyttelyyn oli ilmoitettu vain 17 valkkaria. Ensin oli vuorossa Ogren kansallinen näyttely, jossa valkkarit tuomaroi John R. Walsh Irlannista. Hän oli erittäin mukavan ja iloisen oloinen tuomari. Minni toisti edellisen päivän tuloksen HP + ROP-baby. Mikillä oli nyt pitkäkarvainen kilpakumppani pentuluokassa, mutta suureksi yllätyksekseni Mikikin toisti edellisen päivän tuloksen HP+ ROP-pentu. Myös Saga valioluokan ainoana narttuna toisti tuloksen luokassaan sekä parhaan nartun valinnassa. Nyt vain PN3-siijoituksen lisäksi tuli tarjolle myös serti, joten tokihan sen vastaanotimme ja Sagasta tullee sitä myöten Latvian muotovalio!

Samaisessa puistossa järjestettiin myös FCI-ryhmän 1 erikoisnäyttely. Pienen paahteisen odottelun jälkeen osallistuimme myös siihen. Tuomarina valkkareilla oli venäläinen vanhempi herra Mstislav Polivanov, hieman erikoisen vaikutelman antavana. Hän mm. tutki koirat istualtaan. Tuomari selkeästi piti varsinkin pennuistani ja samat tulokset toistuivat kolmannessakin näyttelyssä, myös Sagalle. Jäimme vielä odottelemaan erikoisnäyttelyn ryhmäkehiä, koska niiden oli määrä alkaa hyvin pian kehämme jälkeen, joten ehtisimme niihin osallistua ja silti illaksi takaisin Tallinnaan lauttaan. Pikkupentujen ja pentujen BIS-kehän tuomaroi Ruth Wagner Luxemburgista. Kaikki pennut sijoitettiin järjestykseen. Minni sijoittui pienemmissä pennuissa sijalle 4 – BIS4-baby! Pikainen koiran vaihto ja Mikin kanssa vähän isompaan pentuluokkaan. Siinä omaan koiraani keskittyessä huomasin yhtäkkiä, että meitä oli enää kaksi koiraa jäljellä ja vapaina sijat 1 ja 2. Tuomari näytti jäljellä olevan kilpakumppanin sijalle kaksi ja meille Mikin kanssa sijan YKSI! Näyttelyn paras pentu! Ilmeeni oli varmasti melkoisen hämmentynyt, kun en meinannut todeksi uskoa, BEST IN SHOW-pentu! 😉 Kerrassaan upea päätös viikonlopun näyttelyille ja naama korvissa lähdimme kotia kohti 😊

Kuvat (c) Vera Reva Photography

​Kevään Dekkari-pentueestani Svea, ainokainen prinsessamme, on ollut luonamme heinäkuun puoliväliin asti, jotta vaatimukset Ruotsiin muuttoon täyttyivät. 16.7. tuli päivä, jolloin Svea irtaantui laumastamme ja haikein mielin toivotimme Svealle ihanaa elämää naapurimaahan. Sveaa Ruotsissa odotti saksanpaimenkoiralauma ja laumaantuminen siellä näyttää sujuneen hyvin. Onnea ja menestystä Svealle elämään!

Kuva (c) Johanna Sandström

Kuva (c) Johanna Sandström

​21.7. sunnuntaina lähdin Mikin sekä Mian ja Missin kanssa kohti Hyvinkään KR näyttelyä. 18 valkkaria arvosteltiin ruotsalaisen Hans Almgrenin toimesta. Alkuun kolme pentua, Mikillä on kilpakumppani urospennuissa ja yksi narttupentu. Miki pääsi taas yllättämään ollen PEK1, kunniapalkinnolla ja lopulta ROP-pentu. Uroksissa tuomaria ei SAn vertaa miellyttänyt kukaan, joten parasta urosta ei valittu. Nartuissa löytyi kolme SA:n arvoista koiraa, joista hienosti kolmanneksi sijoittui Mian Missi, nuori junnu vielä kuitenkin. 

ROP-pentu Born to Win White Prince - VSP-pentu Haustar’s Amazing White Wedding

​Viikkoa myöhemmin 27.7. lauantaina olin ilmoittanut Mikin ja Minnin Anjalan pentunäyttelyyn vähän treenin kannalta, kun lähistöllä oli. Sinnekin oli ilmoitettu peräti 8 valkkaripentua, joista yksi taisi olla pois; kaksi pikkupentua uroksissa, 4 nartuissa ja Miki ainoana vanhemman pentuluokan edustaja. Helteisessä Anjalassa tuomarina oli Juha Putkonen. Miki sai hienon arvostelun luokkavoiton ja KP:n kera sekä valittiin parhaaksi urospennuksi. Minni sijoittui kivalla arvostelulla luokassaan hienosti toiseksi ja sai myös KP:n. Miki valittiin lopulta rotunsa parhaaksi pennuksi. Helteestä huolimatta jäimme odottelemaan loppukehiä ja ilmoitin Mikin ja Minnin vielä parikilpailuunkin. Odottelu sujui mukavasti puiden varjossa. Ryhmäsijoitus jäi Mikiltä tällä kertaa saavuttamatta, sen sijaan parikilpailun 9 parin joukossa menestys pääsi yllättämään, Best in Show 2 -pari! Parikilpailun tuomaroi Lotta Vuorinen. Hyvin iloisin mielin lähdimme täältäkin kotia kohti 😊 

BIS2-PARI - Kuva (c) Satu Saarinen

​Kuinka ollakaan, vähän ennen loman loppumista, perjantaina 2.8. päätin melko ex tempore suunnata Tallinnaan katsastamaan yhden 7-viikkoisen narttupennun. Miten siinä sitten kävikään, että tämä suloinen pieni karvapallero matkasi kanssani kotiin. Tämä pentu tuntui vaan niin minulle tarkoitetulta. Minun ensimmäistä valkkariani, ihanaa ja upeaa Mikkoani, löytyy tyttösen äidin sekä isän puolelta ja se on syntynyt täsmälleen samana päivänä Mustin kanssa, toki 10 vuotta myöhemmin. Aika näyttää mitä neitosesta kehittyy, mutta tässä kohtaa suloisen ulkomuoto peittää alleen ihanan riiviömäisen ja varsin reippaanoloisen lapsosen. Ehkä tulevan laumanjohtajamme? 😉

Miki on ilmoitettu näyttelyitä treenailemaan melkein joka viikonlopulle pentuluokkaan. Lauantaina 3.8. oli vuorossa Porvoon ryhmänäyttely. Valkkareita paikalla oli 10, Miki ainoana pentuna. Mennessämme ensimmäisenä rodun edustajan kehään, tuomari Marianne Holm tuntui ihastuvan Mikiin välittömästi: ”Tämäkö pentu, aivan ihana, onko tämä tuleva tähti?” Hymyssä suin tuomari saneli hienon arvostelun ja jakoi ”kaikki mahdollisesti ruusukkeet, mitä voi antaa”. Rodun aikuisisa koirissa ei sitten sujunut ihan yhtä hymyillen, koirista löytyi yksi ERIn arvoinen, muttei yhtään SAn arvoista. Rodun päättyessä Miki sai vielä juosta kunniakierroksen ROP-pentuna malliksi, kun ei ROP-koiraa tänään tuomarille löytynyt. Palkintotiskin naisetkin ihmettelivät, että onko Miki tosiaan pentu, niin kaunis ja sopusuhtainen. Miki ei ole suuri eli korkea koira, päinvastoin jopa, mutta se on tällä hetkellä valkkariksi hyvin sopusuhtainen ja valmiin oloiseksi kehittynyt nuoresta iästään huolimatta. Ei ole juurikaan sellaista pennun löysyyttä, miksi se ehkä näyttää silmään vähän pentuluokkaa vanhemmalta😉. Tämä toki herättää pienen pelon tulevaisuudesta, että voiko se kehittyä aikuiseksi yhtä tasaisesti vai tuleeko siitä jossain kohtaa liian jykevä, pitkä, matalaraajainen tms. Nyt kuitenkin iloitsemme näistä ihanista arvosteluista sekä kehuista ja elämme peukut pystyssä toivoen Mikin kehittyvän yhtä kauniin tasaisesti myös tulevaisuudessa!
 
Näyttelyturneemme jatkui lauantaina 10.8. Kotkan Ruusu KV:ssa. Tuomarina valkkareilla oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja valkkareita kaikkiaan 15 paikalla. Mukana oli myös harjoitusarvostelija, joten kehän kulku oli melko hidasta. Mikin kanssa olimme toki ensimmäisinä, ainoana pentuluokan koirana. Tuloksena oli jälleen kelpo arvostelu kunniapalkinnon ja ROP-pennun kera.
​
Viimeiset pentuluokan näyttelyt Mikille on luvassa tulevana viikonloppuna Kouvolassa ja Heinolassa, jos vielä jaksamme innostua. Kouvola sentään on melko lähellä, mutta pohditaan sitten Heinolaa sunnuntaina 😉
 

Miki Porvoossa - Kuva (c) Aki Alanen

Miki Porvoossa - Kuva (c) Aki Alanen