Loma ja kesä on taas sujahtanut vauhdilla. Loman alkajaisiksi 12.7. suuntasimme Latviaan Ogren näyttelyihin. Kolmen näyttelyn viikonloppuun mukaan lähtivät Saga, Miki ja Minni. Perjantai-illaksi ehdimme perille vuokraamaani saunamökkiin ja hetki meni ihmetellessä, mitenhän koirat suhtautuvat kiipeämiseen yöpuulle ylempään kerrokseen hieman veikeistä portaista. Helpostihan nuo koirilta sujuivat, ennemminkin itse sai asetella jalkojaan varovaisemmin, ettei luiskahdellut eri väleihin. Aamulla suuntasimme näyttelypaikalle, joka ei sijaitse enää Ogressa kuten 7 vuotta sitten, vaan Riikan liepeillä Daugava museon puistoalueella. Lauantaina oli yksi kansallinen näyttely, jossa tuomarina toimi Vytautas Baranauskas Liettuasta. Valkkareita oli lauantaille ilmoitettuna 14, mikä on melko paljon sikäläiseen näyttelyyn. Minnin ensiesiintyminen sujui muutoin hienosti, mutta pikkuneiti ei oikein voinut ymmärtää, miksi hän yksin juoksi isossa kehässä, kun kaverit olivat jääneet kehän laidalle. Tuomari palkitsi Minnin kunniapalkinnolla ja ROP-babyna. Ensikertalaiseksi ja hyvin vähällä treenillä Miki esiintyi ihan yllättävän hyvin, mitä nyt hieman innokkaasti ajoittain ravin sijaan loikkien, tuloksena kunniapalkinto ja ROP-pentu. Saga oli valioluokan ainoa narttu ERIn ja SAn arvoisesti, mutta parhaan nartun valinnassa jäi kolmanneksi. Sagan takaliike on tässä kehitysvaiheessa valitettavan ahdas eikä siten kovin kaunista. Ensimmäiseksi näyttelyksi tässä oli jo riittävästi kokemusta ensikertalaisille pennuille, joten loppukehiin ei jääty, vaikka Baltiassa niihin pennutkin pääsisivät. Tiedossa oli, että sunnuntai olisi joka tapauksessa pidempi päivä kahdella näyttelyllä. Hyvin sujuneiden yöunien jäljiltä suuntasimme sunnuntaiaamusta takaisin pelipaikoille. Sunnuntaille molempiin näyttelyihin oli ilmoitettu peräti 18 valkkaria, varmaankin ennätysmäärä Latviassa. Jopa Suomessa samana sunnuntaina olveaan Oulun KV-näyttelyyn oli ilmoitettu vain 17 valkkaria. Ensin oli vuorossa Ogren kansallinen näyttely, jossa valkkarit tuomaroi John R. Walsh Irlannista. Hän oli erittäin mukavan ja iloisen oloinen tuomari. Minni toisti edellisen päivän tuloksen HP + ROP-baby. Mikillä oli nyt pitkäkarvainen kilpakumppani pentuluokassa, mutta suureksi yllätyksekseni Mikikin toisti edellisen päivän tuloksen HP+ ROP-pentu. Myös Saga valioluokan ainoana narttuna toisti tuloksen luokassaan sekä parhaan nartun valinnassa. Nyt vain PN3-siijoituksen lisäksi tuli tarjolle myös serti, joten tokihan sen vastaanotimme ja Sagasta tullee sitä myöten Latvian muotovalio! Samaisessa puistossa järjestettiin myös FCI-ryhmän 1 erikoisnäyttely. Pienen paahteisen odottelun jälkeen osallistuimme myös siihen. Tuomarina valkkareilla oli venäläinen vanhempi herra Mstislav Polivanov, hieman erikoisen vaikutelman antavana. Hän mm. tutki koirat istualtaan. Tuomari selkeästi piti varsinkin pennuistani ja samat tulokset toistuivat kolmannessakin näyttelyssä, myös Sagalle. Jäimme vielä odottelemaan erikoisnäyttelyn ryhmäkehiä, koska niiden oli määrä alkaa hyvin pian kehämme jälkeen, joten ehtisimme niihin osallistua ja silti illaksi takaisin Tallinnaan lauttaan. Pikkupentujen ja pentujen BIS-kehän tuomaroi Ruth Wagner Luxemburgista. Kaikki pennut sijoitettiin järjestykseen. Minni sijoittui pienemmissä pennuissa sijalle 4 – BIS4-baby! Pikainen koiran vaihto ja Mikin kanssa vähän isompaan pentuluokkaan. Siinä omaan koiraani keskittyessä huomasin yhtäkkiä, että meitä oli enää kaksi koiraa jäljellä ja vapaina sijat 1 ja 2. Tuomari näytti jäljellä olevan kilpakumppanin sijalle kaksi ja meille Mikin kanssa sijan YKSI! Näyttelyn paras pentu! Ilmeeni oli varmasti melkoisen hämmentynyt, kun en meinannut todeksi uskoa, BEST IN SHOW-pentu! 😉 Kerrassaan upea päätös viikonlopun näyttelyille ja naama korvissa lähdimme kotia kohti 😊 Kuvat (c) Vera Reva Photography Kevään Dekkari-pentueestani Svea, ainokainen prinsessamme, on ollut luonamme heinäkuun puoliväliin asti, jotta vaatimukset Ruotsiin muuttoon täyttyivät. 16.7. tuli päivä, jolloin Svea irtaantui laumastamme ja haikein mielin toivotimme Svealle ihanaa elämää naapurimaahan. Sveaa Ruotsissa odotti saksanpaimenkoiralauma ja laumaantuminen siellä näyttää sujuneen hyvin. Onnea ja menestystä Svealle elämään! 21.7. sunnuntaina lähdin Mikin sekä Mian ja Missin kanssa kohti Hyvinkään KR näyttelyä. 18 valkkaria arvosteltiin ruotsalaisen Hans Almgrenin toimesta. Alkuun kolme pentua, Mikillä on kilpakumppani urospennuissa ja yksi narttupentu. Miki pääsi taas yllättämään ollen PEK1, kunniapalkinnolla ja lopulta ROP-pentu. Uroksissa tuomaria ei SAn vertaa miellyttänyt kukaan, joten parasta urosta ei valittu. Nartuissa löytyi kolme SA:n arvoista koiraa, joista hienosti kolmanneksi sijoittui Mian Missi, nuori junnu vielä kuitenkin. Viikkoa myöhemmin 27.7. lauantaina olin ilmoittanut Mikin ja Minnin Anjalan pentunäyttelyyn vähän treenin kannalta, kun lähistöllä oli. Sinnekin oli ilmoitettu peräti 8 valkkaripentua, joista yksi taisi olla pois; kaksi pikkupentua uroksissa, 4 nartuissa ja Miki ainoana vanhemman pentuluokan edustaja. Helteisessä Anjalassa tuomarina oli Juha Putkonen. Miki sai hienon arvostelun luokkavoiton ja KP:n kera sekä valittiin parhaaksi urospennuksi. Minni sijoittui kivalla arvostelulla luokassaan hienosti toiseksi ja sai myös KP:n. Miki valittiin lopulta rotunsa parhaaksi pennuksi. Helteestä huolimatta jäimme odottelemaan loppukehiä ja ilmoitin Mikin ja Minnin vielä parikilpailuunkin. Odottelu sujui mukavasti puiden varjossa. Ryhmäsijoitus jäi Mikiltä tällä kertaa saavuttamatta, sen sijaan parikilpailun 9 parin joukossa menestys pääsi yllättämään, Best in Show 2 -pari! Parikilpailun tuomaroi Lotta Vuorinen. Hyvin iloisin mielin lähdimme täältäkin kotia kohti 😊 Kuinka ollakaan, vähän ennen loman loppumista, perjantaina 2.8. päätin melko ex tempore suunnata Tallinnaan katsastamaan yhden 7-viikkoisen narttupennun. Miten siinä sitten kävikään, että tämä suloinen pieni karvapallero matkasi kanssani kotiin. Tämä pentu tuntui vaan niin minulle tarkoitetulta. Minun ensimmäistä valkkariani, ihanaa ja upeaa Mikkoani, löytyy tyttösen äidin sekä isän puolelta ja se on syntynyt täsmälleen samana päivänä Mustin kanssa, toki 10 vuotta myöhemmin. Aika näyttää mitä neitosesta kehittyy, mutta tässä kohtaa suloisen ulkomuoto peittää alleen ihanan riiviömäisen ja varsin reippaanoloisen lapsosen. Ehkä tulevan laumanjohtajamme? 😉 Miki on ilmoitettu näyttelyitä treenailemaan melkein joka viikonlopulle pentuluokkaan. Lauantaina 3.8. oli vuorossa Porvoon ryhmänäyttely. Valkkareita paikalla oli 10, Miki ainoana pentuna. Mennessämme ensimmäisenä rodun edustajan kehään, tuomari Marianne Holm tuntui ihastuvan Mikiin välittömästi: ”Tämäkö pentu, aivan ihana, onko tämä tuleva tähti?” Hymyssä suin tuomari saneli hienon arvostelun ja jakoi ”kaikki mahdollisesti ruusukkeet, mitä voi antaa”. Rodun aikuisisa koirissa ei sitten sujunut ihan yhtä hymyillen, koirista löytyi yksi ERIn arvoinen, muttei yhtään SAn arvoista. Rodun päättyessä Miki sai vielä juosta kunniakierroksen ROP-pentuna malliksi, kun ei ROP-koiraa tänään tuomarille löytynyt. Palkintotiskin naisetkin ihmettelivät, että onko Miki tosiaan pentu, niin kaunis ja sopusuhtainen. Miki ei ole suuri eli korkea koira, päinvastoin jopa, mutta se on tällä hetkellä valkkariksi hyvin sopusuhtainen ja valmiin oloiseksi kehittynyt nuoresta iästään huolimatta. Ei ole juurikaan sellaista pennun löysyyttä, miksi se ehkä näyttää silmään vähän pentuluokkaa vanhemmalta😉. Tämä toki herättää pienen pelon tulevaisuudesta, että voiko se kehittyä aikuiseksi yhtä tasaisesti vai tuleeko siitä jossain kohtaa liian jykevä, pitkä, matalaraajainen tms. Nyt kuitenkin iloitsemme näistä ihanista arvosteluista sekä kehuista ja elämme peukut pystyssä toivoen Mikin kehittyvän yhtä kauniin tasaisesti myös tulevaisuudessa!
Näyttelyturneemme jatkui lauantaina 10.8. Kotkan Ruusu KV:ssa. Tuomarina valkkareilla oli Paula Heikkinen-Lehkonen ja valkkareita kaikkiaan 15 paikalla. Mukana oli myös harjoitusarvostelija, joten kehän kulku oli melko hidasta. Mikin kanssa olimme toki ensimmäisinä, ainoana pentuluokan koirana. Tuloksena oli jälleen kelpo arvostelu kunniapalkinnon ja ROP-pennun kera. Viimeiset pentuluokan näyttelyt Mikille on luvassa tulevana viikonloppuna Kouvolassa ja Heinolassa, jos vielä jaksamme innostua. Kouvola sentään on melko lähellä, mutta pohditaan sitten Heinolaa sunnuntaina 😉
0 Comments
Lexi (Snowtroopers' Altruistic Luke) ja "pikkuveljensä" Latte (Snowtroopers' Brainy DCI Barnaby) oiivat käyneet tutustumassa heti avajaispäivänä Rautalammella avattuun Dog Survival temppurataan. Reippaita poikia molemmat ja hienosti selviytyivät erilaisilla esteillä. Muutama kuva pojista tehtävien parissa (c) Reetta Aittokallio
Niin se kevät ja alkukesä vierähti nopeasti pentujen merkeissä. Olgan ja Steffen lapset ovat jo reilun 14-viikon iässä. 6 veljeksistä kotiutui omiin ihaniin koteihinsa toukokuun puolen välin molemmin puolin. Vaaleanvihreäpantainen Pörde poika pyörii siskonsa kanssa yhä kotona jaloissa. Pörde on pojista ainoa, jolla toista kivestä ei ole kuulunut. Näillä näkymin Pörde muuttaa syksyllä opiskelevan poikani mukana Jyväskylään. Svea-tyttö muuttaa Ruotsiin heinäkuun puolivälissä, kun rokotuksen ja varoajat ovat kunnossa Ruotsiin muuttoa varten.
Ajatuksena oli myös pentue Milasille loppukesälle ja toukokuun lopulla kävimme toiveikkaina astutusreissulla Rovaniemellä komean amerikkalaislinjaisen Vicin luona. Astutukset sujuivat hyvin, mutta valitettavasti juhannusviikolla ultrassa ei tuloksia kohdusta löytynyt. Ei aita kuin pettymykseltä kääntää katse kohti tulevaisuutta ja uusin suunnitelmin kohti loppuvuotta, mitä ne sitten lienevätkään. Näiden pentujen ja pentusuunnitelmien lomassa, kovin vähän olemme muuta ehtineet puuhastella. Sagan kanssa Haminan näyttelyssä ehdimme pyörähtää surkealla tuloksella ensimmäistä kertaa valioluokassa; VAL EH/2. Täytyy itsekin todeta, että Sagan takaliike on kehittynyt todella ahtaan näköiseksi ja tilanne toivottavasti paranee pian. Mikin kanssa vähän pentukursseilla ollaan käyty ja parit näyttelytreenit, vaikkei tosiaan mitään näyttelykoiraa ole odotettavissa. Suurin uutinen on ehkä uusi yhteinen koiramme Mian (kennel Emilia’s Wish) kanssa. Juhannussunnuntaina haimme Helsinki-Vantaan lentokentältä ihanan argentiinattaren, Baby It’s You del Albakiara-Argentina, tuttavallisemmin Minni. Jännitimme etukäteen kovasti, millainen tyttö pitkän ja rankan matkan jälkeen lentoboxista kuoriutuu. Miki oli mukanamme toivottamassa tulokasta tervetulleeksi Suomeen. Minni osoittautui ihanan sympaattiseksi ja reippaaksi nuoreksi neidiksi. Hän ihan itse käveli Mikin kanssa reippaana lentokentän pitkät käytävät ihmismassassa ulos parkkipaikalle asti. Ensimmäiset päivät ovat osoittanet neidin rauhalliseksi ja kiltiksi tytöksi, mutta luonteeltaan reippaaksi kaveriksi. Minni on nyt ainakin alkuun kotiutumassa meidän poikalaumassa (+Svea-tyttökin joukossa vielä pari viikkoa) ja sopeutuminen on vaikuttanut helpolta ja nopealta, kun joukossa on pienempiä ja isompia pentuja mukana. Nyt vaan pidämme peukut pystyssä, että Minnistä kasvaa terve ja tasapainoinen aikuinen koira tulevaisuudessa 😊 Minnille on myös oma sivu tehty. Torstaina 7.3. suuntasimme kohti Liettuan Vilnaa. Luvassa oli kolme päivää kansainvälisiä näyttelyitä. Minulla oli mukanani Saga, toiveena valioituminen Liettuaan sekä Mario seuramiehen rooliissa, toki ilmoitettuna näyttelyihin, mutta vailla odotuksia. Marion kookkaassa olemuksessa alkaa valitettavasti näkyä ikä melko paljon, mutta ihan vielä ei ikä riitä veteraaniluokkaan. Matkaseurana meillä oli Mia (Kennel Emilia’s Wish) kahden juniorikoiransa kanssa, Missin ja Tahvon. Koirien keskinäiset kemiat kohtasivat hyvin niin matkalla kuin kohteessa ja reissaaminen oli helppoa. Kohteeseen saavuimme illaksi. Hotelli oli koirien kanssa oikein kiva, hyvä hotellin oma parkkipaikka, puisto ulkoilutuksia varten vieressä ja sijainti lyhyehkön ajomatkan päässä LITEXPOsta. Lauantaina 8.3. oli vuorossa Vilnius Spring'19 Show. Omistajalistojen perusteella tiesimme suunnilleen, mitkä noin 10 koiraa kehässä eri päivinä tulee olemaan. Perjantain tuomaroinnin hoiti Cristian Vantu Romaniasta. Valitettavasti Liettuan KV-näyttelyistä ei enää kirjallisia arvosteluja saa, josta saisi enemmän tuomarin ajatuksista tietoa. Mario oli valioluokan kahdesta uroksesta toinen, varaCACIBin kera. Saga esiintyi nuorten luokassa ja sai kaivatun luokkasertinsä. Ainoana ”aikuisena” narttuna (muut junioreita ja veteraaneja) Saga sai myös heti toisen CACIBinsa. Mian juniorit voittivat molemmat luokkansa ja saivat halutut junnusertit. Tahvo valittiin vielä päivän parhaaksi eli ROP-koiraksi. Onnea superisti, Mia! Oli myös ilo tavata paikallinen nuori lupaava kivanluonteinen narttupentu, joka esiintyi todella hienosti kaikkina päivinä. Vielä iloisemmaksi asian teki, että kyseessä oli Mikon lapsenlapsi, Steffen veljentytär 😊 Lauantaina 9.3. kilpailtiin Liettuan Voittaja ’19 -titteleistä. Mialle junnuvoittiajia toivottiin ja minun omilleni titteleitä tuskin olisi luvassa, sillä lauantaille oli pari valionarttuakin ilmoitettu. Tuomarina lauantaina toimi Irina Azen Valko-Venäjältä. Mariolle toistui perjantain tulos kakkosena. Sagalle myös tänään luokkaserti, muttei sen suurempaa menestystä. Toisaalta se oli juuri se, mikä puuttui ja Sagasta tuli näin ollen Liettuan Muotovalio! Ensimmäinen aikuisvalionarvo saavutettu 😊 Mian juniorit esiintyivät jällleen hienosti, molemmille junnusertit ja siten myös Liettuan Juniorivoittaja ’19 -tittelit sekä toisten junnusertien myötä molemmista leivottiin myös Liettuan Juniorimuotovaliot! Upeaa! Huikeasti Onnea, Mia! Nyt oli molempien osalta reissun tavoitteet saavutettu, joten eikun vähän syömään ja shoppailemaan. Myöhemmin hotellilla huomasimme, että Mikon pojantytär oli menestynyt pentujen BIS-kehässä upeasti ollen päivän BEST IN SHOW -pentu. Vau! Onnea! Sunnuntaina 10.3. Vilnius Cup'19 Show:ssa oli jo ehkä pientä kisaväsymystä havaittavissa, koska kaikki tarvittava oli jo plakkarissa. Virolaineni Linda Jürgens oli vuorossa tuomarina. Marion sijoitus oli jälleen sama, vaikka hyvin yllättäen näin viimeisenä turneepäivänä se esiintyi kaikkein reippaimmin 😉 Saga sai taas luokkasertin sekä CACIBin, ollen ainoa aikuinen narttu. Mian junnut esiintyivät myös hienosti tuloksena luokkavoitot junnusertien kera ja Missi valittiin lopulta päivänä parhaaksi nartuksi. Onnea taas, Mia 😊 Kehien jälkeen pakattiin koirat sekä kamat autoon ja suunnattiin nokka kohti pohjoista. Pärnuun asti oli ajomatkaa, jossa vietettiin yö ja maanantainaamuna jatkettiin matkaa kohti Tallinnaa. Illaksi ehdittiin kotiin asti, ehkä hieman reissusta uupuneina. Hetken matkaa loppumatkasta Porvoo-Loviisa välillä pelotti, kun tie oli peilijäässä pienen matkaa ja nopeusrajoitus kesäisesti 120 km/h. Hämmästytti ihmisten rohkeus ajaa siinä kohtaa. Minun oli pakko hiljentää ja rajusti, koska halusin ehjänä kotiin ja peilijää + kitkarenkaat eivät olleet kovinkaan näpsäkkä yhdistelmä. Suuret kiitokset taas Mialle ja karvakorville hienosta reissusta! Nämä ovat niin mukavia, että pitänee taas avata kalenteri ja suunnitella seuraavia 😊 Saga kävi viralisissa kuvissa ennen Liettuan reissua ja reissussa jännäsimme Kennelliiton virallisia näkemyksiä. Eläinlääkärin mukaan ei aivan A-lonkat, sen verran on mataluutta lonkkamajoissa, mutta ihan hyvät B-lonkat, ja muutoin kaiken pitäisi olla kunnossa.
No, Kennelliiton lausunto ei yllättänyt taaskaan positiivisesti, vaan toisesta lonkasta oli saatu C, syynä juurikin lonkkamaljan mataluus. Koiran lonkat ovat kuitenkin täysin terveet, eivätkä estä minkäänlaista normaalia eloa tai käyttöä. Melko harmittavia ja yleisiä tuntuvat tällä hetkellä olevan nämä matalien lonkkamaljojen takia reilusti heikkenevät lausunnot. Kaiken kaikkiaan terve tyttö Saga kuitenkin on: HD B/C ED 0/0 LTV0 VA0 polvet 0/0 sydän - ei sivuääniä. Silmät on peilattu terveiksi jo syksyllä. Olin ilmoittanut Sagan Joensuun kansainväliseen koiranäyttelyyn lauantaille. Säitä uhmaten ajelimme aikaisesta aamusta kohti Joensuuta ja kehäpyörähdystä. Ehdimme vielä valoisan aikaan takaisin kotiinkin. Tuomarina oli Åke Cronander Ruotsista. Valkoisiapaimenkoiria oli ilmoitettu vain 6; yksi pentu, kolme urosta ja kaksi narttua. Velipoika Lexi oli myös paikalla. Sisarukset esiintyivät ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Hienosti esiintyivätkin, Lekxille ERInomainen ja Sagalle koko potti; SERT, ensimmäinen CACIB ja ROP! Emme tosiaan uskaltaneet jäädä isoihin kehiin keräämään kokemusta, koska hurjempaa ajokeliä olisi ollut luvassa, mitä myöhemmäksi ajomatka olisi siirtynyt. Oli todella kiva kuitenkin käydä vähän kauempanakin, sillä tapasimme samalla Sagan isän omistajan, Annen. Oli mukava jutella ja Annekin sai nähdä, millaisia lapsista on kasvanut. Anne otti myös kuvia, joten suuri kiitos näistä kaikista kuvista ja ihana, että tulit meitä tapaamaan! Sisarukset Saga ja Lexi ovat Suomen Valkoinenpaimekoira ry:n Vuoden Näyttelypennut 2018!
Miki kävi ensimmäisillä rokotuksillaan ja samalla otettiin DM-testiin verinäyte sekä sylkinäyte MyDogDNA:ta varten. DM-testaus olikin erittäin nopeaa ja alle viikossa sain sähköpostiin ilahduttavan tuloksen, Miki on DM:n osalta terve, DM N/N! Miki on ihanan reipas pentu ollut, myös kodin ulkopuolella, niin eläinlääkärillä kuin kauppakierroksillakin. Pennusta on ihana saada rapsutuksia ja huomiota, mutta kummastlee, kun kaikki ihmiset eivät ole kiinnostuineita hänestä. Kasvuvauhti on tässä iässä hurjaa. Pieni pennunpallero pehmeällä pörröisellä karvalla alkaa olla muisto vain ja tilalle on kasvanut on jämäkän oloinen pentu tiivillä valkealla karvalla. Uudella karvalla toki tarkenee kylmemmillä ilmoilla ulkoilla pentuhöttöä paremmin. Kuvassa nuori mies lähes 3 kuukauden iässä. Eilen torstaina oli jännittävä päivä, kun oli Olgan ultran aika; olivatko Olgan treffit Steffen luona autotallissamme pakkasia piilossa tuottaneet tulosta. Mikä hieno uutinen - olivathan ne!
Nyt toivomme onnea Olgan odotukseen ja seesteistä lopputiineyttä vatsaa kasvatellessa. Maaliskuun loppupuolella saamme toivottavasti katraan sujuvasti ja onnellisesti maailmaan <3 |
Riina
Kuvien kopionti ehdottomasti kielletty. Archives
February 2024
Categories |