Valmieran näyttelyt Latviassa

Mian kanssa suuntasimme viikonlopuksi 5.-7.10. Latvian Valmieran kansallisiin koiranäyttelyihin neljän koiran kanssa. Minulla oli mukana Saga ja Mario, toiveissa junnuserti Sagalle.  Mialla oli mukanaan Missi ja Milli, pieni Missi kokemusta hakemassa ja Millille toiveena serti. Yöpymiseen oli varattu edelliseltä Valmieran reissulta tuttu hotelli kauniissa puutarhamaisemissa Smiltenessä.

Lauantaina näyttelyssä oli tuomarina Myrna Shiboleth Israelista. Valkkareita oli ilmoitettu kahdeksan kappaletta. Pentuja olikin poikkeuksellisesti jopa kolme, baby-luokassa Missi ja pentuluokkassa kaksi narttupentua. Uroksia oli kolme; yksi junioriluokassa, yksi nuorten luokassa ja Mario valioluokassa. Narttuja oli vain kaksi, minun junioriluokan Saga ja Mian valioluokan Milli. Koirieni osalta päivä meni hienosti! Mario oli päivän paras uros ja Saga puolestaan sai juniorisertinsä ja valioituu sitä myöten Latviaan ja Baltiaan sekä oli päivän paras narttu. ROPiksi tuomari valitsi nuoren Sagan Marion ollessa VSP 😊 Myös Mian Milli sai tavoittelemansa sertin Latvian ja Baltian valioitumiseen ja pieni kaunis Missi esiintyi hienosti ROP-babyksi.
Teimme Sagan kanssa vielä läpijuoksun ryhmäkehässä, vaikka hilkulla oli sekin. Saga ei malttanut esiintyä esiarvostelussa lainkaan ja säntäili hihnassa, kunnes tajusin, että nyt on kiire ulos. Niinpä juoksimme kehäjonosta pihalle, aivan sama ehdimmekö finaalikehään vai emme, mutta ehdimme vielä takaisin suorittamaan sen perinteisen läpijuoksunkin 😉

Sunnuntaina oli tuomarointivuorossa puolalainen Waldemar Mrowiec. Koiria oli sunnuntaille ilmoitettu 7; samat muutoin, mutta ei nuorten luokan urosta. Sekä Marion että Millin puuttuvista hampaista toimitimme kehäsihteereille todistukset, joita he sitten yhdessä tuomarin kanssa hämmästelivät. Marion ollessa vuorossa tuomari tuli todistuksen kanssa pyytäen minua näyttämään puuttuvat hampaat. Mario jäi uroksista toiseksi melkoisen aran junioriuroksen jälkeen. Liekö siihen puuttuvat hampaat vaikuttaneet, niillä tuntui olevan kovasti merkitystä (myös muissa roduissa), kun taas käytöksellä ei niinkään… Saga oli myös sunnuntaina paras narttu, mutta jäi VSP:ksi arkailevalle pitkätukkaiselle junioriurokselle. Kehän jälkeen roudasimme kamppeet sekä koirat autoon ja suuntasimme kotimatkalle, illaksi kotiin 😊

Viikonloppu oli oikein onnistun ja tavoitteet täyttyivät. Iso kiitos Mialle taas mukavasta matkaseurasta ja tällä kertaa myös kuskin hommien hoitamisesta! Seuraavaa reissua odotellessa eli Norja kutsuu marraskuun puolivälissä.