Vanhan vuoden loppu ja uuden alkua

Marraskuun puolivälissä oli Pohjoismaiden ja Norjan Voittajanäyttelyt Lilleströmissä Norjassa ja sinne olimme Mian (kennel Emilia’s Wish) kanssa päättäneet suunnata muutaman valkoisen koiran kera. Matka alkoi torstaina 15. päivä aamuyöstä ensimmäisenä etappina päivälautta Turusta Tukholmaan. Koiria meillä oli matkassa kolme; minulla Mario ja Saga, Mialla Mea. Illalla matka jatkui autoillen suoraan Tukholmasta kohti Norjan Lilleströmiä. Tavoitteena oli olla perillä perjantaina aamuyöstä messuhallin pihalla, hiukan ennen voittajanäyttelyn alkua. Matka joutui ja pysähdyksiä tehtiin vain muutama ja kohde saavutettiin suunnitellusti. Aikaa jäi vielä pienille unille messuhallin pihalla. Sää suosi siinä mielessä, että ulkona ei ollut liian kylmää uinailla pieniä hetkiä autossa, ei ihmisille eikä koirille. Silmien auettua puhelimen herätykseen oli aika leikkiä ”käärmenaisia” ja vaihtaa näyttelyasusteet päälle hieman ahtaasti autossa istuen. Hampaat puhtaiksi vielä parkkipaikalla ja menoksi koirien sekä kamppeiden kera kohti messuhallin sisäänkäyntiä. Valkoisenpaimenkoiran kehä tosiaan alkoi jo aamusta klo 8.

Perjantaina oli Pohjoismaiden Voittaja -näyttely ja tuomarina Anita Al-Bachy Suomesta. Koiria oli ilmoitettu 41 kappaletta. Koiristamme Mario esiintyi ensin urosten valioluokassa 8 muun valiouroksen kanssa. Tuomari piti Mariosta sileän ERIn verran. Myös junnunarttuja oli reilusti Saga olikin hienosti luokkansa toinen saaden myös SA:n, mutta harmittavasti jääden näin kuitenkin ilman voittajatitteliä. Mian Mea esiintyi valionarttujen ykköseksi SA:n kera neljän valionartun joukosta. Paras Narttu -luokassa tuomari hieman yllättäen sijoittikin ensimmäisiksi kaksi SA:n saanutta junioria ja näin ollen Sagalle VARA-SERT ja VARA-NORDSERT PN2-sijoituksesta. Valiot sijoitettiin juniorien perään Mean ollessa PN3.

Lauantaina 17. päivä oli Norjan Voittaja -näyttely, tuomarina Peter Harsanyi Unkarista, joka oli vuotta aiemmin Ruotsin Voittajan tuomarina. Koiria oli ilmoitettu arvosteltavaksi 44 kappaletta.  Pelkomme kävivät varsin pian toteen ja karvanpituudella oli merkitystä. Pidempi karvanlaatu miellytti tuomaria selkeästi enemmän. Mario vastasi tässä näyttelyssä koiriemme parhaasta sijoituksesta ollen valioluokan 4. SA:n kera. Tässä kohtaa iso ja massiivinen koko ajoi pienempien pitkätukkaisten urosten ohi. Tytöillemme oli tarjolla vain sileää ERIä, toki se olisi voinut olla EH:takin.  Vähän jäi kyseenalainen fiilis tästä näyttelystä, kun sillä hihnan tässä tapauksessa väärälläkin päällä oli ehkä merkitystä… No, norjalaisilla taisi olla edellisestä päivästä vastaava fiilis, kun suomalainen tuomari palkitsi parhaina suomalaiset koirat 😊

Nukuimme vielä hyvät yöunet Norjan maisemissa, ennen kuin suuntasimme sunnuntai-illaksi takaisin Tukholmaan ja siitä yölautalla kohti Turkua. Kiitos Mialle ja Mealle taas hienosta reissusta, hauskaa ainakin oli, vaikka tulokset jäivät tällä laihoiksi. Eikun kohti seuraavia reissuja 😊

Marraskuun loppu vietettiin äärimmäisen surullisissa merkeissä, kun 28. päivän aamuna Mikon voinnissa oli tapahtunut erittäin yllättävä ja järkyttävä romahtaminen. Aivan hirvittävä tilanne joutua lopullisen ratkaisun äärelle yhtäkkiä ja luopua rakkaasta ystävästä, päästää hänet vehreämmille niityille kirmaamaan pallonsa kera. Mikä valtava menetys ja menetyksen tuska. Ihmisellä voi olla vain yksi ensimmäinen valkoinen ja minulle se oli Mikko, hän oli spesiaali <3 Suru on suuri, mutta kaikki kauniit muistot lohduttavat. <3

<3 Isänpäivänä Mikko ja poikansa Steffe <3

Joulukuun alkupuolella sain upeita uutisia kasvatistani. Ida ja Ansa kilpailivat 9.12.2018 Liedossa rally-tokokisoissa kolmannen kerran. Ja sieltähän napsahti se kolmas 1-tulos ALO-luokassa pisteillä 98/100 eli Ansa, 15 kk, on nyt - RTK1 Snowtroopers' Aeonian Jyn!

Superpaljon Onnea Ida ja Ansa, huippuhienoa työtä <3 <3
Kasvattaja on niin ylpeä teistä!

Joulukuun puolivälissä olin Sagan ilmoittanut Nina Jangerin tuomaroitavaksi Helsinki Winneriin. Valkkareita oli paikalla kaikkiaan 35. Tuomari oli todella hidas ja iltapäivälle aikataulutetut valkkarit olivat hurjasti myöhässä. Sagan tulos junioriluokassa oli toisinto Norjan reissulle, kakkonen SA:lla. Ehkä se kaikkein harmittavin sijoitus, kakkonen 😃. Eniten tässä kohtaa melkeinpä harmitti saatu SA, koska se tiesi vielä lisää odottelua lähes kaksi tuntia PN-kehään, josta menestystä tuskin olisi odotettavissa. Lähellä se kuitenkin oli, Saga tiputettiin viimeisenä joukosta pois, kun jäljelle jäin neljä sijoitettavaa narttua. Päivä venyi niin pitkäkäsi, että emme jaksaneet ostosilla enää kierrellä kuin sen verran, että jotain herkkuja kotiin saatiin. Kaikessa kiireessä unohdin jopa hakea Sagan arvostelun, jonka Mia ystävällisesti seuraavana päivänä minulle haki.
Arvostelu: Erinomaiset mittasuhteet. Hieno pigmentti. Ilmettä hieman häiritsee kookkaat pyöreät silmät. Kaunis ylälinja ja häntä. Erinomainen runko ja eturinta. Hyvä raajaluusto. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman pysty lapa, hyvä olkavarsi. Erinomainen karvapeite. Liikkuu hyvällä sivuaskeleella, hieman löysin kyynärpäin. Esitetään hyvin. Mukava käytös.

Odottavan aika on pitkä.

Joulun poika Mario täytti 25.12.2018 jo 7 vuotta!

Olgan juoksuja odoteltiin jo mahdollisesti joulukuulle ja Mikon yllättävän poismenon vuoksi muutin pentuesuunnitelmani uroksen. Vaihdoin tässä kohtaa Mikon pojan, Steffen, Olgan ”sulhaseksi”, koska haluan Mikon linjaa ehdottomasti jatkaa. Lopulta juoksut alkoivat tammikuun puolella ja Olga on nyt astutettu Steffen kanssa. Homma hoitui varsin helposti ja mallikkaasti. Nyt jännityksellä odotamme Olgan ultrausta, samalla toivomme ja uskomme Olgan olevan tiine. Parin viikon kuluttua olemme viisaampia.

Olga <3 Steffe

Mikon poistuminen laumastamme sai aikaan myös toisenlaisen ”ex tempore” -päätöksen. Hain Virosta laumaamme kasvamaan Mikon pojanpojan, joka sai kutsumanimekseen Miki. Born to Win White Prince viralliselta nimeltään on omistuksessani olleen Mellan veljenpoika. Miki kotiutui heti 7 viikon iässä reippaana uuteen laumaansa. Minun uroslaumani tosin järkyttyi tästä pienestä nappulasta, joka olisi heti halunnut tehdä läheistä tuttavuutta ja leikkiä heidän kanssaan. Nyt on tutustuttu jo kivasti ja pieni on hyväksytty joukkoon, ajoittain jopa leikitään Mikin kanssa.

Tänä talvena onkin saatu nauttia kunnon talvesta ja lunta on riittänyt. Valitettavasti se juuri kääntyi ikäväksi vesisateeksi ja loskaksi. Toivottavasti kohta sitten kevääksi ja auringoksi!

Toivottelemme kaikille oikein onnellista, menestyksekästä ja kivaa alkanutta vuotta!

Lopuksi vielä pieni kuvakavalkadi uudesta laumanjäsenestämme, Mikistä.

7 viikkoa

7 viikkoa

8 viikkoa

9 viikkoa

10 viikkoa

11 viikkoa