Vanhat kuulumiset

Nyt se on ryhdistäydyttävä ja laitettava kuulumiset ajantasalle. Toivottavasti tulevaisuudessa myös pysytään päivityksissä tapahtumien tasalla ;-)

Lähdetäänpä kesästä kohti tätä päivää...

Steffe oli heinäkuun alussa pari pivää päivähoidossa ja pääsi taas Milasin kanssa leikkimään, riehumista ja painia sydämen kyllyydestä.

Kävimme myö veneilemässä Kaunissaaressa.

Auringosta nauttien.

Kaunissaaren laiturilla.

Mella tuli luoksemme lomailemaan 11.7. ja seuraavana viikonloppuna suuntasimme Tarton kansallisiin näyttelyihin Marion ja Mellan kanssa.
Lauantain näyttelyssä matkan tavoitteet jo täyttyivät, kun Mella sai Viron sertin ja valioitui samalla Viron sekä Suomen muotovalioksi. Lopputuloksena oli siis Mario ROP ja Mella VSP. Lauantain kruunasi Marion sijoittuminen ryhmäkilpäilun neljänneksi! Tuomarina lauantaina toimi Pirjo Aaltonen Suomesta.
Sunnuntain tulos oli norjalaisen Per Kristian Andersenin kehässä samanlainen, Mario ROP ja Mella VSP. Tosin tuomari suullisesti kertoi erityisesti pitävänsä Mellasta ja sen tyypistä, mutta hiukan vielä saa tulla lisää substanssia, siksi tänään näin päin. Sijoitukset norjalaisen herran kehässä eivät olleet itsestään selvyys, kun aiempia rotuja seuratessa ei ROP-koiria rotuihin juurikaan löytynyt. Niinpä mieltä lämmitti enemmän omien koirien hienot tulokset ja hyvillä mielin lähdimme kotia kohti.

Mella ja serti

Mario RYP4

Mella, tuore FI ja EE MVA

Heinäkuun lopulla Steffe tuli lomailemaan ja viihdyttämään laumaamme viikon ajaksi.

Poika ja isä

Siskopuoli Meakin kävi moikkaamassa Steffeä. Kuvassa Mea, Steffe ja Mario.

30.7. koirapuistossa riehumassa Steffe ja Milas, vahtisetänä Mario :-)

Elokuussa löytyi postilaatikosta iloinen yllätys, kun FCI oli vahvistanut Mikon Kansainväliseksi muotovalioksi, vihdoinkin C.I.B -titteli oli totta. Pari vuotta sitten Mikon hakemus jäi yhtä CACIBin vahvistusta vajaaksi, mutta nyt kesäkuussa muuttuneiden sääntöjen myötä vanhat hakemukset oli käsitelty uudelleen. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, miten iloinen tästä olenkaan. Mikolle vahvistettiin toisena valkoisenapaimekoirana Suomessa C.I.B -titteli <3

9.8. Kävimme Marion kanssa ekaa kertaa etsijäkoiratreeneissä, jossa etsimme muuta kuin toista koiraa. Nyt etsittiin hevosta, sepä vasta olikin jännittävää! Heti alkuhajun saatuaan Mario ilmaisi hevosen suunnan oikein jopa pienen vinkaisun kera ja päätti lähteä tasan toiseen suuntaan. Pienen harkinnan jälkeen lähdettiin oikealle jäljelle. Kuinka ollakaan jäljellä oli myös hevoshäiriö, kun toinen hevonen oli ulkoilemassa samaisella tiellä, jossa jälki kulki. Sitä Mario ei yrittänytkään ilmaista, hiukan katseli varovaisesti vastaan tullessa. Hetken aikaa maatalon pihalla pyörittiin, kun siellä oli mielenkiintoisia kanoja ihan vapaana kuljeksimassa. Oikea maali löytyi kuitenkin tallista sisältä, josta Mario sen hienosti löysikin piiitkän ja varovaisen oviaukosta kurkistuksen jälkeen.

28.8. Kävimme Marion kanssa osteopaatin vastaanotolla. Halusin tietää, onko Mariolla yhä jotain pielessä kevättalven liukastumisen jäljiltä. Ei löytynyt mitään ongelmia  mistään, ei etuosasta eikä lonkista, mikä helpotus.

Elokuun lopulla lähdimme Mellan kanssa toiveikkaina astutusreissulle Ruotsiin. Tapasimme aivan ihanan ja valloittavan Mussen. Molemmat sekä Mella että minä pidimme "valinnastani". Valitettavasti tältä reissulta ei tulosta tullut, syytä voi vain arvailla, tietoa ei ole. Toivomme parempaa tulosta tulevaisuudessa.

Mella <3 Musse

6.9. suuntasimme Marion vuoden ensimmäiseen näyttelyyn Suomessa. Keväällä jäi näyttelyt väliin liukastumisvamman vuoksi ja kesällä oli vain pari ulkomaan näyttelyreissua. Vantaalla oli noin 20 valkkaria ja tuomarina Ligita Zake Latviasta. En yhtään tiennyt, mitä odottaa. Alkuun näytti, etteivät lyhytturkkiset ehkä tuomaria miellytä. Valiourosten tullessa vuoroon tuomari katseli pientä vilkaisua lukuunottamatta vain Marion edellä olevia pitkäturkkisia uroksia sekä alussa luokan ollessa koossa että sijoitusten aikana. Olikin huima yllätys, kun tuomari sijoittikin Marion ensimmäiseksi luokassaan :-D No, menestys jatkui myös parhaaksi urokseksi sekä rotunsa parhaaksi. Arvostelusta tosin voisi kuvitella toisin ;-)

Kuvat ROP-kehästä: ROP Iron de Conquistadores del Azahar - VSP Lempiän Ainoa Lumikki
Kuvat (c) Henriikka Toikka - Suuret kiitokset!

12.9. pyörähdimme Mellan kanssa Porvoon näyttelyssä hakemassa näyttelytuloksen aikuisluokasta, kun pentuja ei tähän hätään ollut luvassa. Steffe oli mukana seuramiehenä tutustumassa ilmapiiriin. Valkkareita oli reilut 20, tuomarina Rune Fagerström
ja Mella sijoittui hienosti VAL ERI, VAK2, SA, PN4!

19.9. Mella suoritti Annin kanssa BH-kokeen hyväksytysti! Supersuuret Onnentoivotukset ja Kiitokset Anni!

Itse olin samaisena päivänä kuvaamasta entisen sijoituskoirani, ystäväni Mian nykyisen koiran, Martan luonnetestiä. Martan luonne on petraantunut puolessatoista vuodessa huimasti. Luonnetesti meni melkein läpi, +63 laukauskokematon! Hienoa Mia ja Marta!

20.9. lähdin Steffen kanssa ensimmäistä kertaa mätsäriin, jos Steffellekin jotain pientä näyttelytreeniä saisi. Katariinan puistosssa Etelä-Suomen Ruttukuonokerhon järjestämässä mätsärissä oli kivasti koiria, pentuja melkein 30. Steffe rauhoittui paikalla nopeasti ja esiintyi kehässäkin ihan hienosti. Äärettömän ahne poika, mutta jaksaa hienosti odottaa namia hetken ;-) Omassa parissamme saimme punaisen nauhan ja olin erittäin tyytyväinen, kun esiintyminen oli sujunut hyvin. En ollut uskoa korviani, kun punaisten pentujen ykköseksi kuulutettiin Steffe! No sittenhän oli vielä BIS-kehä edessä. Siellä Steffe, 6kk, sijoittui peräti toiseksi, BIS2, tuomareiden mukaan erittäin hienolla liikkeellä noin nuoreksi koiraksi. VAU!

Komea Steffe <3

25.9. Steffe välikuvattiin. Lonkat, kyynärät ja lanneranka pitäisi olla kaikki ihan ok.

9.10. Pakkasin autoon itseni lisäksi Steffen ja Mellan. Matkalta poimimme kyytiin Mian (kennel Emilia's Wish) ja Mean. Kolme vallatonta sisaruspuolta kyydissä suuntasimme viikonlopun näyttelyreissulle Latvian Valmieraan.
Mia oli varannut kivan hotellin tosi kivassa ympäristössä, vaikkei ihan näyttelyn naapurissa ollutkaan. Sääli, että jäi koirat kuvaamatta siinä ympäristössä!

10.10. lauantain tuomarina toimi puolalainen Piotr Krol. Aiempia rotuja seuratessamme hiukan kummeksuime tuomarin toimintaa, kun koiriin ei juuri koskettu eikä edes liikutettu! Valkkareita oli ilmoitettu 8 koiraa; Steffe pentuihin, yksi uros ja loput narttuja. Valkkareiden kohdalla tuomari onneksi alkoi liikuttamaan koiria :-D Steffe hiukan yllätti, eikä nyt niin positiivisesti. Nuori mies oli päättänyt, ettei häntä ainakaan kopeloida, mutta sai kuitenkin kunniapaljonnon ja oli rotunsa paras pentu. Mellan esiintyminen ei myöskään ollut parhaasta päästä. Ihmettelin, että miten Mellasta on tullut niin ahne, ettei yhtään malta seisoa. No, taisi olla hiukan valeraskausoiretta neitosella, minkä hoksasimme hiukan myöhemmin. Mellan tulos lauantaina VAL ERI, VAK2, SA, PN4. Onneksi Mea pelasti päivän ollen JUN ERI1, SA, PN1, JSERT, ROP ->LV & BALT JMVA. Onnea hurjasti Mea ja Mia, iskäkin on ylpeä tyttärestään <3 !

11.10. sunnuntaina tuomaroinnin hoiti Valentin Fedorov Valko-Venäjältä. Jonkun aiemmin esiintyneen pienen rodun koirien omistajat kertoivat tuomarin olevan tarkka hampaista, luonteesta ja liikkeestä. Meille muille se sopi mainiosti, paitsi ehkä tuo luonne Steffen osalta, joka oli nyt selkeästi valinnut niskurointilinjan... Toiveissa olisi kuitenkin yhä se valioitumiseen tarvittava serti Mellalle. Mia esitti tänään Steffen, tuloksena jälleen kunniapalkinto ja ROP-pentu, mutta maininta käytösestä sormen heristyksen kera :-D Mellan kohdalla jätin tänään namit pois ja esiintyminen sujuikin paremmin, vaikka matto oli kyllä liukas tänäänkin. Miten iloinen olinkaan, kun tuomari paras narttu -kehässä tuli kättelemään ykkösen ja se oli Mella! Sunnuntaina Mella siis VAL ERI1, SA, PN1, SERT, ROP -> LV & BALT MVA! Mea oli vielä sunnuntaina hienosti tuloksella  JUNERI1, SA, PN2. 
Ihan huippureissu taas ja onnistunut myös tulosten puolesta, kun kaikkien tavoitteet täyttyivät :-)
Suuret kiitokset Mialle ja Mealle matkaseurasta, uutta reissua odotellessa <3

Mella

Steffe

25.10. kävimme Marion kanssa etsijäkoiratreeneissä maatilalla. Toiveena oli etsiä tällä kertaa jotain muuta kuin hevosta ja Marion maalieläin oli lammas. Jälki oli melko pitkä. Se kulki pelloilla, kiersi lehmien aitauksen. Sen kiertäminen olikin jännittävää, kun lehmät olivat kovin kiinnostuneita Mariosta ja seurasivat Marioa koko matkan aidan vieressä sisäpuolella. Seuraavaksi tuli vastaan vapaita kanoja ja kukko, mutta ne eivät Marion työskentelyä häirinneet. Navetan edustalle saavuttuaan siinä käyskenteli vapaana minilampaita. Niissä Mario selvästi hetken teki hajuerottelua, mutta vilkasi pian minuun, ettei se ole kukaan näistä ja jatkoi samantien matkaa. Matka jatkui navetan nurkan taakse ja ylisille menevälle rampille. Sieltähän maalilammas löytyikin! Ihan loistavan hienosti Mario mielestäni suoriutui tästä jäljestä ja selvästi nautti itsekin <3

Lokakuun viimeisenä päivänä suuntasimme Marion kanssa etsijäkoira-treeneihin Kouvolaan. Mariolle olisi luvassa kaupunkijälki asemalle. Mario olisi vähän halunnut oikoa talojen läpi, mutta meni sitten jälkeä pitkin, kun ei läpi rakennnusten päässyt :-D Jälki vei asematunnelliin, joka oli jännä paikka ;-) Mario olisi halunnut ilmaista maalikoiran sivustasta mieluiten, mutta meni lopulta oikeat portaat ylös asemalaiturille. Nyt Mario oliskin valmis jatkamaan kohtia uusia haasteita etsijäkoiraharrastuksessaan eli etsintöihin valmistaville kursseille.

Palkka suuhun, maalikoira löytyi asemalaiturilta :-) Kuva (c) Anita Leppänen

 7.11. lähdimme Marion kanssa karhutestiin Pyhältöön. Itse vähän etukäteen ennakoin, kuinkahan äkkiä karhua karkuun lähdemme ;-)
Selvästi minulla oli käsitys koirastani, nopeastihan me poistuimme. Haju oli mielenkiintoinen ja jäljelle Mario lähti kyllä. Heti karhun tullessa näkyviin, Mario selvästi ilmaisi sen minulle katseellaan. Sen jälkeen siirtyi taakseni, harkitsi hetken ja hyppäsi selkääni merkiksi, että nyt pitää ihan oikeasti mennä pois! Kun en heti lähtenyt mukaan, juoksi Mario liinanmitan kauemmas, mutta tuli liinan stopatessa vielä uudellen hyppäämään selkääni ja kurkisti vielä sivusta naamaani, että "ihan totta, nyt pitää lähteä"! Nyt oli koiraa uskottava ja lähdettävä, koska vaara uhkasi. Mariohan toimi oikeastaan tosi fiksusti oman rohkeutensa puitteissa. Ei sille tullut mieleenkään käydä mittelemään karhun kanssa, mutta ei olisi millään halunnut minuakaan jättää sinne karhun armoille. Arvasi varmaan, etten minäkään pärjäisi karhulle :-D

8.11. lähdin Steffen ja Milasin kanssa pentunäyttelyyn Helsinkiin. Tavoitteena saada onnistuneet esiintymiset molemmille. Steffellä takana niskroivaa esiintymistä Latviasta ja Milasilla ei vielä ensimmäistäkään esiintymistä näyttelyissä tai juuri missään.
Mukaan hain matkalta Anetten apukäsiksi, joka lopulta myös esitti Milasin. Suuret kiitokset kaikesta avusta Anette!
Molemmat pennut käyttäytyivät yllättävän rauhassa ja vapautuneesti. Vieraita ihmisiä tuli lapsosia rapsuttelemaan heti parkkitalosta lähtien.  Ainoa huono puoli tässä nuoressa "pariskunnassa" on, että ovat pienestä pitäen tottuneet tapaamaan vapaapainin merkeissä. Nyt oli siis opeteltava, kuinka ollaan painimatta :-D Molemmat esiintyivät oikein nätisti ja voittivat vanhempien pentujen luokkansa saaden myös kunniapalkinnot. Nuorempien pentuluokkien voittajat (fyysisesti tosin vähän isommat pennut :-D) korjasivat tänään pokaalit, mutta se ei yhtään himmentänyt iloa onnistuneista esiintymisistä. Hienosti meni lapsosilta, tästä uskaltaa taas jatkaa hyvillä mielin <3